sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Piipahdus Chicagoon

Suunnittelin kaverini kanssa viime syksyksi lomareissua New Yorkiin. Olemme molemmat siellä muutamia kertoja käyneet, mutta New York on kaupunki jonne mieluusti palaan aina uudestaan.
Sitten kuulimme, että Finnair on avaamassa yhteistyössä American Airlinesin kanssa suoran reitin Helsingistä Chicagoon, lennot alkoivat viime toukokuussa. Sama lentoaika kuin New Yorkiin,  mielenkiintoisen kuuloinen kaupunki gangsteriromantiikkoineen, kuuluisa hyvistä ravintoloista ja baareista, bluesista ja jazzista... ja niin vaihtui meidän matkakohde.

Vietimme viisi päivää "Windy Cityssa" lokakuun alussa. Kaupunki ei ollut alkuunkaan lempinimensä veroinen. Syyskuussa sää oli ollut hyvinkin viileä, jopa niin että puissa näkyi ruskaa. Mutta meidän loman aikana päivälämpötila ei tippunut kertaakaan alle +25 asteen, aurinko paistoi ja iltaisinkin pärjäsi ilman pitkähihaista. Täydellistä!

Michigan Avenueta pohjoiseen


Kaupunkia halkoo pohjois-eteläsuunnassa Michigan Avenue jonka pohjoisosaa kutsutaan Magnificent Mileksi, lyhyemmin "The Mag Mile". Mag Milen varrelta löytyy useita kuuluisia pilvenpiirtäjiä mm. John Hancock center, purkkajätti Wrigleysin upea rakennus, Trump hotel ja muita luksushotelleja, tavarataloja ja vaateliikkeitä. Se on the place to shop! Kaikki jenkkiläiset ja eurooppalaiset merkkiliikkeet löytyvät tämän mailin varrelta. Myös meidän hotelli sijaitsi yhden blokin päässä tältä "kadun pätkältä" eikä se yhtään paremmalla paikalla olisi voinut olla, varsinkin kun shoppaaminen oli yksi päätehtävämme.

Chicagon keskusta, se alue jolla päänähtävyydet sijaitsee ja turisti yleensä liikkuu, on melko kompakti ja hyvin hallittavissa kävellen. Emme käyttäneet julkisia kertaakaan ja taksin otimme illalla kun lähdimme keskustan ulkopuolelle jazz- ja bluesbaariin.

Muutamien kiinnostavien ruokajuttujen suhteen olimme liian myöhään reissussa. Syyskuun lopussa oli järjestetty viikon kestävät Food Festivalsit, kulkee myös nimellä Taste of Chicago. Syyskuun lopussa oli järjestetty viimeiset kiertokävelyt kattopuutarhoissa ja -kasvimailla, joita Chicagossa harrastetaan kovasti.  Myös keskustan Farmers Marketit olivat auki juuri tulo- sekä lähtöpäiviemme aamuina. Damn!

Halusimme kuitenkin panostaa illallisiin ja olin tehnyt jo kotoa käsin pöytävaraukset viikonloppuilloille kahteen hyvät arvostelut saaneeseen ravintolaan.

Ensimmäinen oli The Drawing Room. Pieni, rento, lounge-tyylinen kellariravintola jossa tarjoillaan modernia ruokaa ja loistavia drinkkejä! Se on muuten valittu yhdeksi USAn parhaista drinkkibaareista viime vuonna. Söin alkuun avokadotempuraa ja pääruuaksi kanakeittoa jossa oli taikinoituja kampasimpukka-pallukoita, vähän kuin täytettyjä gnoccheja. Ruokien kanssa nautiskelimme tarjoilijan ehdottamat drinkit. Loistava paikka!

Seuraavan illan ravintola oli The Capital Grille, joka on tunnettu mehevistä pihveistään ja vaikuttavasta viinilistastaan. Listalla oli myös paljon hyvältä kuulostavia ja herkullisen näköisiä sea food -annoksia mutta olimme nimenomaan halunneet hyvään pihviravintolaan ja pidimme siitä ajatuksesta kiinni.
Alkudrinkiksi otimme tarjoilijan suosittelemat ananasmartinit jotka oli todella raikkaat eikä liian makeat, niin kuin ensin vähän pelkäsin. Sain ohjeenkin kaupan päälle: omassa mehussaan olevia purkkiananaksia ja vodkaa kaadetaan kulhoon jota pidetään huoneen lämmössä 2-3 viikkoa, siivilöidään ja nautitaan! (Rohkea syö ananaksetkin :)
Alkuruokana söin elämäni parhaan cesarsalaatin. Salaatinlehdet oli pyöritelty juuri sopivassa määrässä sopivan kirpeää kastiketta, päällä muutama parmesanlastu ja täydellisesti paistetut krutongit. Ja miten tulinkaan siitä onnelliseksi! Pääruuasta olin jo sellaisessa onnellisuuspuuskassa ettei mitään rajaa: havaijilaisella kona-kahvijauheella maustettu luinen ulkofile kera tryffeliöljyllä ja parmesanilla maustettujen ranskalaisten. Tarjoilijan meille valitsema Seven Hillsin punkku Washingtonin osavaltiosta oli myös nappi.
Huomasin jälkeenpäin että tuo ravintola onkin ketju ja Capital Grillejä löytyy ympäri jenkkilää, siksi sitä on kiva mainostaa. Seuraavan kerran kun menen Nykiin niin käyn ehdottomasti testaamassa onko ruoka yhtä hyvää kuin Chicagossa.

Sattui meille ruokapettymyskin. Yksi Chicagon spesiaalisapuska on paksupohjainen pizza eli deep-dish tai stuffed pizza. Yhtenä päivänä nähtävyyksien tsekkailun välissä tuli kauhea nälkä ja vastaan tuli Giordano's, perinteinen deep-dish ravintolaketju. Katselimme siellä kun pöytiin kannettiin näitä varmaan kilon verran juustoa sisältäviä piirakoita.

Kuva lainattu (Giordano's Pizza)
Ei lämmetty kumpikaan tuolle vaan tilasimme perus ohutpohjaisen pizzan. Tarjoilija kertoi, että perinteinen ja suosituin pizzatäyte on tuoremakkaraa, paprikaa, sipulia ja juustoa. Otimme sitten sen ja saimme mauttoman ison lätyn jonka päällä oli valtavasti liisterijuustoa. No mutta nälkä ainakin lähti, pariksi päiväksi.

Jazzia kävimme kuuntelemasa legendaarisella Green Mill -klubilla, joka on ollut olemassa jo 1900-luvun alusta ja jossa aikaansa vietti myös herra Al Capone seurueineen. Caponen loossi on edelleen paikallaan ja baarimikko näytti meille tiskin takana olevaa lattialuukkua jota kautta rosvot pääsivät pakenemaan kun paikka ratsattiin. Nyt se toimi viinavarastona.

Bluesia taas kävimme kuulemassa paikassa nimeltä B.L.U.E.S. Pienen pieni baari jossa maanantai-iltanakin oli ihan hyvä meno puolen yön jälkeen.

Nähtävyyksien osalta ehdoton huippu oli jokiristeily jolla asiaan vihkiytynyt herra selosti meille lähes kaikki Chicago-joen varrelta löytyvät  rakennukset ja niiden historiaa (Achitecture river cruise). 

Risteilypaatteja lähdössä


Korkeita tupia!

Viime kesänä pystytettiin jättimäinen Marilyn -patsas Chicago Tribunen pääkonttorin eteen ja paikalliset eivät kuulemma tykkää yhtään kun tyhmät turistit käyvät valokuvaamassa Marilynin hameen alla.




Willis Tower (ent. Sears Tower).
Yhdysvaltojen korkein rakennus, koko maailman neljänneksi korkein.
442 metriä, 108 kerrosta.
Sinne siis.




Taustalla Michigan-järvi, suuri kuin meri.

Willis Towerin näköalakerroksessa (103. kerros), on pari rakennuksesta ulkonevaa lasiboksia joista on hurjat näkymät joka suuntaan. Uhosin kovasti meneväni sinne mutta en sitten ratkaisevalla hetkellä uskaltanutkaan ottaa sitä viimeistä askelta, päädyin vaan kuvaamaan rohkeita ihmisiä.




Millennium Parkin Cloud Gate, tuttavallisemmin The Bean.

Apple Store päivänä jolloin Steve Jobs kuoli. Viiden päivän päästä jalkakäytävä oli yhtä kukka- ja kynttilämerta eikä liikkeeseen nähnyt muistolapuilta ikkunan läpi.


Macy's-tavaratalon kuusenkoristetarjontaa

Viinipulloja ja rypäleitä
Kakkuja ja jätskitötteröitä.

Menkää Chicagoon, se on hieno kaupunki!

7 kommenttia:

  1. Hieno raportti, heti iski matkakuume!

    VastaaPoista
  2. Vierestä on menty, siluettia katseltu, isot kaupungit ovat vähän jääneet väliin tuolla mantereella. Canal+:lta tulee nyt sarja BOSS, joka näyttää tämän kaupungin kiinnostavassa valossa.

    VastaaPoista
  3. Läpikulkukaupunki se vähän tuntuu olevan jo keskeisen lentokenttänsä vuoksi. Monet sikäläiset ihmettelivät sitä, että olimme oikeasti tulleet lomalle Chicagoon, eikä vain poiketa siellä matkalla jonnekin muualle.

    VastaaPoista
  4. En ole vielä käynyt Chicagossa, mutta alkoi tehdä mieli matkustaa sinne.

    VastaaPoista
  5. Ihana matkaraportti, onnistuit herättämään melkoisen matkakuumeen! Ja voi vitsit mikä pettymys nuo pizzat, maine on ilmeisesti totuutta makoisamapaa...

    Yyyh tuota lasiparveketta, tuli heikko olo jo pelkästä kuvasta! ;-)

    VastaaPoista
  6. Ootteko muuten kokeilleet tehdä tuota ananasmartinia täällä kotomaassa? Kuulostaa kivalta ohjeelta. Ja pizzaa ihmettelin minäkin, mikä juustomöykky! Olin kanssa kuullut, että Chicagosta saisi ihan parhaat pizzat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä en ole ananasmartinia kokeillut mutta innostuin siitä kovasti ja varmasti testaan sen vielä.
      Chicagon pizzasta olin kuullut ja lukenut kans paljon hehkutusta, grande katastrooffi sanon mää.

      Poista