perjantai 17. elokuuta 2012

Kesäkeitto italiaksi

Ruokalehtifriikkinä haen välillä inspiraatiota italialaisista(kin) lehdistä. Viimeisin ostokseni oli La Cucina Italiana -erikoisnumero joka sisälsi pelkkiä kala- ja äyriäisreseptejä. Alkaakohan eräällä olla ideat vähissä kalahaasteensa kanssa...
Siinä lehteä selatessani tuli vastaan osio jossa kerrottiin italialaisille minkälaisia kalaruokia muualla maailmassa valmistetaan ja kas, ensimmäisenä ohjeena komeili meidän oma kansalliskalaruokamme kesäkeitto! Siis OMG ja WTF?!?!

Kesäkeitto, mun lapsuuden inhokkiruoka!
Aika moni, nykyään jo täti- ja setäikäinen helsinkiläislapsi varmasti muistaa kaupungin kesäisen puistoruokinnan. Vieläkö niitä järjestetään?
Ensin laulettiin yhteislauluja "Tili-Pikkunen, Tili-Pikkunen oli vain pieni hyttynen. Taru-Takkunen, Taru-Takkunen oli meeehii-i-läinen" ja sitten jonotettiin tuppervaarakulhot pikkukätösissä soppatykille josta melkein aina, jos minun muistilta kysytään, kauhottiin lämmintä maitoa jossa lillui lötköporkkanoita ja lötköpapuja, eli kesäkeittoa. Onnenpäivinä tykistä sai siskonmakkara- tai nakkisoppaa, mutta niitä päiviä oli aivan liian harvoin. Sieltä se kammo kesäkeittoon kumpuaa.
Kotona mua onneksi ymmärrettiin sillä mitään muistikuvaa ei ole jäänyt kotona tarjotusta kesäkeitosta.

Mutta että kaikista maailman suomalaisista ruuista tämä italialainen lehti päätti sitten julkaista juuri tämän ohjeen, ja vielä oikein ravunpyrstöillä hienostellen. No arvatkaapas mitä. Minähän tein tänään elämäni ensimmäisen kesäkeiton! Pakko oli kokeilla olisko italiaanot keksineet siihen mitään hyvältä maistuvaa joka saisi minut pyörtämään päätökseni olla milloinkaan tykkäämättä kesäkeitosta.
Olin saanut äidin kasvimaalta tavaraa jota tässä halusin käyttää, mutten halunnut heittää mitään haaskuun joten tein vain pikkusen keiton siltä varalta etten siitä pitäisikään.
Laitoin vähän perunaa, kevätsipulia, mangoldia varsineen, papuja, kukkakaalta ja hassun violetin värisen porkkanan. Ajattelin että se toisi vähän väriä muuten niin valko-vihreään keittoon ja toihan se, värjäsi koko keiton liilaksi.



Liemeen tuli kermaa ja maitoa, jauhoilla vähän sitä suurustin. Ohjeen keltuaisen jätin pois. Lopuksi sekoitin joukkoon vielä hyvän kokoisen nokareen voita ja kissoille varatuista katkaravuista varastin muutaman (ajattelin jos se olis se "juttu"). Pidin tarkkaan huolen että kasvikset jäävät napakoiksi, lötkö on niin nou nou.

Melko iso lautasellinen keittoa siitä tuli jonka kaiken kiltisti söin, mutta tämän gurmetin luovutan suosiolla herkkusuille jotka sen päälle ymmärtävät. Mulle paluu puiston soppatykin ääreen oli nyt liian traumaattinen.
 
Jos jotakuta ohje kiinnostaa niin se on tässä, google translaattori toimii tarvittaessa käännösapuna.





28 kommenttia:

  1. Maalaislapsena hämmästelin silmät suurena tätä puistoruokailua. Muistan kyllä käyneeni, ja hyvällä ruokahalulla syötiin. Kyllä on teidät helsinkiläislapset pilalle hemmoteltu, kun voi noin muikkailla ;-)

    Anna, minun on nyt kyllä pakko sanoa suurena kesäkeiton rakastajana, että tuo sinun liila kesäkeittosi ei kyllä tee kunniaa kesäkeitolle - ja vielä katkaravut. Anna, Anna, onneksi päästään taas kohta ravintolaan syömään, ettet ole tämän kesäkeiton varassa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedetään tiedetään, tämmönen pullamössösukupolven edustaja ei osaa arvostaa hyvää ruokaa vaan pitäis olla nauravia nakkeja ja ranskalaisia :D

      Ja arvaa repesinkö kun se liemi alkoi vaihtaa väriä, ajattelin että tässä on nyt jonkun korkeamman tahon kosto. Ja hei, ei ne katkaravut sitä keittoa enää tuosta pilanneet!

      Poista
  2. "Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ravintola oi-keeee-aaaa!" Eli kyllä, traumoja täälläkin. Kesäkeitto oli/on edelleen non-negotiable nou-nou, en syö. Mutta nostan hattua sulle, että kokeilit.

    VastaaPoista
  3. Koulun kesäkeitto kummitteli minunkin päässäni vuosia ... pari kesää sitten teimme ensimmäisen oman kesäkeiton ja viime vuonna testasimme länsinaapurin versiota, herkullisia molemmat! Tilliliha on toinen kummitus, sitä en ole uskaltanut testata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilliliha kummittelee myös mua ja sitä en kyllä lähtisi tekemään mutta söisin varmasti jos eteeni saisin. Luulen että se menisi paremmin alas kuin kesäkeitto. Jokin siinä lämpimässä maidossa tökkii mutta toisaalta kermainen lohikeitto taas on herkkua. Nämä on näitä elämän suuria mysteereitä.

      Poista
  4. I'm a kesäkeitto woman (una donna di zuppa primavera e verdura - ihan italiankielitaidottomana käännetty, - perskules primaverahan taitaakin olla kevät...olisko se sitte joku verano niin kun epsanjas? ). Kai me voidaan olla vielä kavereita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härmän lisäksi sulta taipuu epsanjat ja italiat mennen tullen, complimenti!
      Ja saat nyt anteeksi ihan vain sun ribsiohjeen ansiosta.

      Poista
  5. Kesäkeitto kuuluu munkin inhokkeini ja itsekin muistan ne puiston ruokahetket;D Mutta tuo kesäzuppa kuulostaa jo paremmalta.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mukaviahan ne puistoruokailut oli. Mutta se iänikuinen kesäkeitto, tai niin musta silloin aina tuntui kun oikein jännitti että taasko sitä tulee.

      Poista
  6. Ei innostanut kesäkeitto täälläkään pitkään aikaan..
    Kouluruokailun laihaan maitoliemeen heitetyt epämääräiset perunat ja sitkeät pakastekasvikset ei oikein ole ruuanlaittoa minun mielestä.
    Sittemmin olen tehnyt keiton kirkaaseen kana- tai kasvisliemeen kauden kasveista, ja joskus myös kermaista versiota, ja kesäkeittokammo on kummasti helpottanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soppaa lusikoidessani mietinkin miten hyvältä se maistuisi pelkkään kasvisliemeen tehtynä, ehkä ripaus chiliä joukossa. Aivan eri meininki!

      Poista
  7. Pari vuotta sitten kokeilin itsekin tehdä kesäkeittoa kun äitini hehkutteli sen herkullisuutta. Ajatus napakoista kasviksista ja lohikeittomaisesta kermaisesta liemestä houkutteli. Lopputulos oli ihan järkyttävä. Meillä ei tehdä enää kesäkeittoa. Onneksi on niin monta muuta tapaa syödä herkullisia kasviksia ja keittoreseptejäkin on onneksi muita kuin tuo kesäkeitto. Kiitos Anna tästä blogista :)/ Marika

    VastaaPoista
  8. En edes yrittäisi tätä koulukeittiö traumaa kohdata hatun nosto sinulle siitä :D. Kanaviilokki trauman ajattelin yrittää kohdata Julian avulla. Pinaattikeittokin on vielä kohtaamatta, tillilihasta puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinaattikeitto on mun herkkua mutta muuten jaan samat kouluruokainhokit, kanaviilokki, jaiks!

      Poista
  9. Haastan sut seuraavaksi kokkaamaan tillilihaa! Mä tykkäsin siitä kyllä jo koulussa (hence tuleva aviomiesvalinta??) mut en oo aikuisena ikinä maistanut. Kokeile ja raportoi uskollisille seuraajillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jospa mä haastan sut tekemään sitä ensin, sitten kun saat maut kohdilleen niin otan ohjeen mieluusti ja lupaan olla rohkea ja testata sitä. Mä en edes tiedä minkälaista hyvän tillilihan kuuluisi oikeasti olla.

      Poista
    2. Muuten ok suunnitelma, mut hra Tilli ei oo tillilihan ystävä... Joten edelleen heitän tän pallon sulle! :D

      Poista
    3. Apuva. No, jos mä joku päivä pääsen yli tän kesäkeittokokeilun niin harkitsen asiaa.

      Poista
  10. Ainut valon pilkahdus niinä päivinä, kun peruskoulussa tarjottiin sitä kamalaa kesäkeittoa oli se, että siinä samalla sai aina sellaisen graham-lihapiirakan. Se oli hyvää se piirakka.

    Sittemmin olen kokenut kääntymyksen ja todennut että oikein tehty kesäkeitto voi olla myös tosi hyvää (varsinkin jos siinä samalla saa syödäkseen graham-lihapiirakan...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aivan unohtanut ne lihapiirakat! En muista minkä kanssa sitä meillä tarjottiin, jonkun keiton varmasti. Mutta aina kun koulu järjesti jonkinlaisen retken tai ulkoilutapahtuman niin eväänä oli noita lihiksiä ja trippimehua. Nam!

      Poista
  11. Minäkin muistan menneeni Vuosaaressa leikkikentälle lautasen kanssa keittoa hakemaan. Lautaseni oli keittosi värinen, vaaleanliila ;)

    Muistan myös kouluaikaiset pakastevihanneksista tehdyt "kesäkeitot". Niillä ei kyllä ollut mitään tekoa oikean, täyteläisen makuisen ja tuoreista vihanneksista keitettyyn ihanaan kesäkeittoon kuin harhaanjohtava nimi. Koulun kesäkeiton nimi olisi pitänyt olla esimerkiksi pakastekasviskeitto perunoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne pavut, mikä jäystäminen niissä olikaan. Ja ne kumiset pingpong-perunat...
      Toivottavasti nykyajan lapsilla on helpompaa ;)

      Poista
  12. Ihana tuo jutun tunniste! :) Ihana postaus Anna! Mikä siinä onkin, että kirkkaalla (kasvis-/kana)liemellä kesäkeitto on varmasti herkkua. Ja miten se maito onnistuukin pilaamaan kaiken?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Äiti vakuutteli mulle että hyvän tuunatun kesäkeiton saa tekemällä kasvisliemeen ja joka maustetaan voimakkaalla koskenlaskijalla. Meinasi että minäkin sitä söisin. Voisin maistaa jos eteeni saisin mutten uskalla nyt hetkeen itse lähteä säveltelemään mitään kesäkeittoon liittyvääkään.

      Poista