maanantai 22. lokakuuta 2012

Äkta wallenbergare


Satuttiin maman kanssa syyskuussa ravintola Nokan pientilatorille jossa ensimmäisenä meitä oli vastaanottamassa Herrakunnan Lampaan tilalliset Vihdistä. He myyvät tilallaan omaa karitsaa ja lisäksi syksyisin kausituotteena vapaana temmeltäneen laidunvasikan lihaa. Vasikanliha on edelleen meillä melko harvinaista herkkua. Helsingissä sitä saa Stockalta ja välillä hallista, mutta muissa kaupoissa en juurikaan ole nähnyt, tilaamalla sekin varmaan onnistuisi. Vasikanliha on hyvää mutta muuta kuin onnellisen vasikan lihaa en suostu hankkimaan.

Päätimme kaksissa naisin äidin kanssa tilata yhteisen 10 kilon vassulajitelman jonka muutama viikko sitten kävimme Vihdistä hakemassa. Lajitelmassa oli paistilihoja, keittolihaa, entrecotea ja jauhelihaa. Tämän päälle mukaan lähti vielä kilon paketit ossobucoa. Että hyvissä lihoissa tässä nyt ollaan, viisi kiloa vasikanlihaa ja pian saan kokonaisen karitsan. Pakastimeni kiittää!

Olisipa mahtavaa tehdä jatkossakin kaikki lihaostokset suoraan pientuottajilta. Siinä näkee mistä liha on peräisin ja kuinka mukavien ihmisten hoivassa eläimet ovat saaneet kasvaa. Alkuun vähän pelkäsin joudunko katsomaan paikan päällä vasikkaa suoraan sen suloisiin silmiin jonka jälkeen ostan tämän sisaruksen pakattuna vakuumipusseihin. Onneksi näin ei käynyt, ja lampaatkin laiduntivat tarpeeksi kaukana etten päässyt niitä silittämään ja alkamaan kasvissyöjäksi.

Eilen kokkasin sitten ensimmäisen kilon tätä jauhelihaa ja miksipä muuksi kuin wallenbergin pihveiksi. Yritin etsiä netin syövereistä mahdollisimman aitoa wallenberggiohjetta mutta aidoiksi kehutaan yhtälailla pihvejä jotka maustetaan nelimausteella kuin niitä, jotka maustetaan pelkästään valkopippurilla. Aidoiksi ne tekee joka tapauksessa vasikanliha. Maustoin pihvini nelimausteella mutta kun sen nimistä mausteseosta ei enää kaupasta saa, sekoitin mausteet itse.

Kilosta jauhelihaa tein 16 piffiä, pakastin kiittää jälleen, mutta onneksi niitä on nyt varastossa kun wallenbergin himo taas yllättää. Ja sainpas vihdoinkin tämän pitkään to cook -listalla keikkuneen ruuan viivattua yli, hurraa!


WALLENBERGIN PIHVIT 


1 kg vasikan jauhelihaa
5 munankeltuaista
3 tl nelimaustetta: 2 osaa valkopippuria, 2 osaa muskottipähkinää, 1 osa maustepippuria, 1 osa neilikkaa, kaikki jauhettuna
(tai pelkästään valkopippuria)
suolaa
4 dl kuohukermaa
2-3 dl jauhettua eilisen päivän vaaleaa kuivahtanutta leipää
voita paistamiseen

Huomioi, että ainesten ja sekoitusastian tulee olla kylmiä koko valmistuksen ajan. Pihvien kuuluisi olla sisältä pehmeitä ja ilmavia joten sekoitin jauhelihamassan monitoimikoneessa, että liha hienontuisi entisestään. Mutta voit toki sekoittaa ainekset tavallisessa kulhossa keskenään. 

Sekoita jauhelihan joukkoon mausteet ja keltuaiset. 

Lisää kerma vähitellen hyvin sekoittaen. 

Muotoile massasta pyöreähköjä pulleita pihvejä ja paneroi ne leipäjauheessa.

Paista pihvejä pannulla voissa miedolla lämmöllä. Ja ihan reippaasti sitä voita niin saat rapsakan paistopinnan. Pihvi saa jäädä sisältä aavistuksen punertavaksi.

Tarjoile pihvit perunamuussin, herneiden ja puolukkasurvoksen kanssa, niin tekevät ruotsalaisetkin.


15 kommenttia:

  1. Kyllä kelpaa tehdä liharuokia! Mun minipakastimeen mahtuis ehkä noi 16 wallenbergiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pakastin on tyyliä jääkaappi ylhäällä, kolmen lokrun pakkanen alhaalla. Olen näköjään vaan taitavasti saanut kaiken sinne mahtumaan.

      Poista
  2. On sulla mahtava pakastin, meille ei mahtuisi edes sen vasikan koipi ;-)
    Käyn itseni kanssa ihan samoja eettisia pohdintoja eläinlasten syömisestä. Varsinkin talouden toisella osapuolella on siihen tiukempi kanta, mutta onnellinen vasikka varmaan läpäisisi senkin seulan. Kun joskus omistan isomman pakastimen, käyn tuolla tilalla.

    Wallenbergit on muuten munkin to-cook-listalla. Olin suunnitellut niitä ensiviikonlopuksi hirvestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus jopa käy mielessä, usko tai älä, että pitäis alkaa kasvissyöjäksi. Mutta en mä siitä harvoin syödystä pihvistä pystyisi luopumaan...
      Ja vielä siihen pakastimeen, tulen olemaan kuspississä kun se karitsa saapuu.

      Poista
    2. Minäkin olen joskus hetkellisesti miettinyt, mutta kaikkein mieluiten söisin kyllä lihaa hyvällä omatunnolla. Uskon, että sekin on mahdollista, että myös tuotantoeläimiä voi kasvattaa eettisesti. En ole minäkään lihasta valmis luopumaan.

      Minä voin kyllä tulla kylään tyhjentämään sitä pakastinta ;-)

      Poista
  3. Ah, äkta wallenbergare, det finns inget bättre!

    VastaaPoista
  4. Voi että! Onni on kyllä valtavankokoinen pakastin!

    Vasikkaa saa ainakin välillä myös Votkinsilta Sörnäisistä. Ja Reinin lihasta sitä myös olen ostanut lähinnä Wieninleikkeitä varten. Mä haaveilen myös, että ostaisin kaikki lihat pientiloilta, mutta se tosiaan vaatisi paljon nykyistä enemmän pakastustilaa.

    Ja hyvännäköiset piffit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oliski sellainen!

      Ai niin unohdin Votkinsin, en ole käynyt Sörkan liikkeessä ikinä. Veijon hyviä lihoja olen ostellut niiden Sokoksen alakerran tiskiltä.

      Poista
  5. Ruokabloggarien kummalliset kollektiivisen kateuden kohteet nro 8: iso pakastin (Kelpaisi semmoinen tännekin :)

    Ja juu, herkkua on wallenbergiläinen, hyvältä näyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä liityn siihen kateellisten kerhoon ja kerron vielä jokaiselle teistä erikseen, että mun pakastin on pienen pieni :D

      Poista
  6. No nyt on lihaa vähäksi aikaa pakastimessa :) olisi tosiaan kiva tehdä itsekin kaikki lihaostokset pientiloilta, tosin moista satsia varten tarvittaisiin meille vähän isompi pakastin.. uskon kyllä että olisi sen arvoista, mitä ihania herkkuja pääsetkään loihtimaan!

    ps. sinulle on haaste blogissani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täytyypä het käydä kurkkimassa minkä nakin olet mulle heittänyt ;)

      Joo nyt on mistä kokata saltimboccaa, ossobucoa, vitello tonnatoa ja kaikkia ihania herkkuja!

      Poista
  7. Wallenbergaret kenotti siellä minunkin to cook-listalla. Eivät turhaan, koska nämä näyttävät niin hyviltä!

    Että Veijon kauppaan sitten vaan ostoksille. Ja voin kertoa, että mikään pakastin ei ole koskaan tarpeeksi suuri. Ei ikinä. Nälkä kun tuppaa kasvamaan syödessä, pakastetilojenkin suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep bongasinkin ne sieltä sinun listalta, minunkin listalla ovat roikkuneet varmaan kymmenen vuotta.
      Luulen ettei mikään tila riitä keittiössä, on se sitten jääkaappi, pakastin tai kaapit. Kaiken saa täyteen ruuasta ja astioista.

      Poista