lauantai 28. tammikuuta 2012

Kalahaaste



Tykkään kalasta ja muista merenörkeistä todella paljon mutta en osaa itse kokata kalaa. Tai en usko osaavani, enpä tosin ole juuri kokeillutkaan. Muutaman kerran olen lohipalan paistanut pannulla tai uunissa, lopputulos oli ihan jees mutta ei mitään suurta hehkutusta. Katkarapuja ja simpukoita käytän ongelmitta mutta kala vähän pelottaa. Syynä tähän händikäppiin lienee, että pelkään kalasta tulevan liian kuivaa, en osaa sitä käsitellä ja ajatus siitä, että koko koti tuoksahtaa kalalle monta päivää ei ole oikein houkutteleva.

Mutta nyt päätin ottaa fisua kiduksista ja haastoin itseni kokkaamaan kalaruuan joka kuukausi vuoden loppuun asti ainakin. Ja kun päätökseni olin tehnyt niin oli pakko ryhtyä hommiin, kas kun tammikuuta ei ole enää montaa päivää jäljellä.

Valitsin ekaksi kokeiluksi paperipaketissa haudutettua kokonaista kalaa, se tuntui jotenkin kivan rustiikilta. Kalafileet kävisi tähän aivan yhtä hyvin. Kokonaista kalaa ei joka kaupasta saa joten suuntasin suoraan Stockan kalatiskille. Kun kerroin myyjälle suunnitelmistani ja että kokkaisin ihan vain itselleni, suositteli hän kultaotsa-ahventa ja tsemppasi kovasti, että onnistun sillä takuulla ja siitä tulee varmasti todella hyvää.

Tällä kypsennystavalla on fiinimpikin nimi "en papillote", siinä leivinpaperista tehdään kalalle paketti ja paketin sisään muodostuva höyry kypsentää kalan. Pakettin voi laittaa mukaan kasviksia ja yrttejä maustamaan kalaa. Samainen kypsennystapa käy myös kanalle.

KALAA PAKETISSA

yksi kokonainen kultaotsa-ahven syöjää kohden (n. 450 g kipale). Pyydä kalamyyjää poistamaan sisuskalut ja putsaamaan kala valmiiksi, jos et sitä mielelläsi itse tee.
fenkolia
sitruunaa
purjoa
voita
suolaa
valkoviiniä
lehtipersiljaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Leikkaa fenkoli ja sitruuna ohuiksi viipaleiksi ja hienonna purjo, käytä myös fenkolin tillimäinen varsi.
Viillä veitsellä kalan pintaan viiltoja molemmin puolin ja hiero pintaan voita.
Suolaa kala ulkoa ja sisältä.
Laita kalan sisään muutama fenkoli- ja sitruunaviipale sekä fenkolin "tillit".
Ota iso pala leivinpaperia (kalan täytyy mahtua paperin toiselle laidalle ja toinen puoli käännetään kalan päälle). Laita paperille loput fenkolin ja sitruunan viipaleet sekä purjosilppu ja aseta kala niiden päälle. Nosta toinen puoli paperista kalan päälle ja ala kierittää leivinpaperin reunoja tiukalle rullalle, juuri ennen viimeisiä senttejä kaada pakettiin sisään n. puoli desiä valkoviiniä, ja rullaa paketti sitten kokonaan kiinni. Pari klemmaria varmistaa, että paketti varmasti pysyy kiinni.
Laita paketti uunipellille ja paista 20 minuuttia.

Kalan voi tarjoilla paketissaan. Kun paperin repäisee auki ulos tulvahtaa mahtava tuoksu, kala on kypsynyt meheväksi, ja voi ja sitruuna yhdessä valkoviinin kanssa on muodostunut ihanaksi kastikkeeksi. Ripottele persiljasilppua valmiin kalan päälle. 


Ensimmäinen haastetehtävä suoritettu onnistuneesti!

perjantai 27. tammikuuta 2012

Perjantai-illan pikaruokaa


Perjantai ja se hetki kun töissä tulee kotiinlähdön aika, on ehkä viikon paras. Kun voi huokaista siitä ilosta, että viikonlopun kaikki kiva on vasta edessä. Joskus sitä täpisee kivoista viikonlopun suunnitelmista ja toisinaan vaan siitä olemisen sietämättömästä keveydestä kun tietää, että voi kotiin mennessään vetäistä oven perässään kiinni ja olla tekemättä yhtään mitään tähdellistä, vaikka koko viikonlopun.
Perjantai-iltaisin on ihanaa kokata ja syödä jotain hyvää mutta kuitenkin sellaista, joka syntyy vähällä vaivalla. Ihanaisella Nigella Lawsonilla on ohje tähän hetkeen.


PAISTETTUA TUOREMAKKARAA JA HALLOUMIA

mausteisia tuoremakkaroita (olen käyttänyt Nigellan ohjeen mukaan merguez -makkaroita, mutta mikä tahansa mausteinen makkara käy, esim. chorizo. Merguezeja saa ainakin Stockan herkusta leikkeletiskiltä)
halloum-juustoa
grillattuja paprikoita purkista
valkosipuliöljyä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Levitä  makkarat, viipaloitu halloum ja paprikat vuokaan tai uunipellille, roiski valkosipuliöljyä päälle ja paista 15 - 20 minuuttia.





torstai 19. tammikuuta 2012

Pestokanaa ja vuohenjuustoa


Tästä annoksesta on kiittäminen keihäsurhoamme Tero Pitkämäkeä. Kaverini sai työnsä puolesta tehdä jutun ja haastatella Teroa. Juttu oli lähtenyt jossain vaiheessa ruokaraiteille ja Tero oli kertonut yhden bravuurinsa olevan pestokanaa vuohenjuustolla. Sain ilokseni valmistaa kanan ja kuvata sen juttua varten. En olisi pannut pahakseni vaikka olisin saanut kokkailla yhdessä Teron kanssa, mutta kaikkea ei voi saada.
Tuon näköinen kanasta tuli, nopea valmistaa ja hyvää se oli, kana kera vuohenjuuston toimii aina.

Itse tehty pesto on tietenkin parasta (ohje täällä) mutta valmis purkkipestokin käy.

PESTOKANAA VUOHENJUUSTOLLA

kanan rintafileitä
pestoa
vuohenjuustoa
pinjansiemeniä
juoksevaa hunajaa
öljyä paistamiseen

Paista kanafileisiin nopeasti kaunis pinta pannulla.
Levitä ruokalusikallinen pestoa fileen päälle ja laita fileet uuniin 200 asteeseen noin 10 minuutiksi.
Lisää päälle vuohenjuustokiekosta noin sentin paksuinen pala ja laita kanat vielä pariksi minuutiksi uuniin grillivastuksen alle. Voit myös paistaa juustoviipaleet pienessä määrässä öljyä kuumalla pannulla ja lisätä ne kypsien kanafileiden päälle.
Paahda pinjansiemeniä kuivalla paistinpannulla niin, että saavat vähän väriä, mutta varo polttamasta niitä. Ripottele siemeniä valmiiden kanafileiden päälle ja lisää myös pikkuisen hunajaa.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Piipahdus Chicagoon

Suunnittelin kaverini kanssa viime syksyksi lomareissua New Yorkiin. Olemme molemmat siellä muutamia kertoja käyneet, mutta New York on kaupunki jonne mieluusti palaan aina uudestaan.
Sitten kuulimme, että Finnair on avaamassa yhteistyössä American Airlinesin kanssa suoran reitin Helsingistä Chicagoon, lennot alkoivat viime toukokuussa. Sama lentoaika kuin New Yorkiin,  mielenkiintoisen kuuloinen kaupunki gangsteriromantiikkoineen, kuuluisa hyvistä ravintoloista ja baareista, bluesista ja jazzista... ja niin vaihtui meidän matkakohde.

Vietimme viisi päivää "Windy Cityssa" lokakuun alussa. Kaupunki ei ollut alkuunkaan lempinimensä veroinen. Syyskuussa sää oli ollut hyvinkin viileä, jopa niin että puissa näkyi ruskaa. Mutta meidän loman aikana päivälämpötila ei tippunut kertaakaan alle +25 asteen, aurinko paistoi ja iltaisinkin pärjäsi ilman pitkähihaista. Täydellistä!

Michigan Avenueta pohjoiseen


Kaupunkia halkoo pohjois-eteläsuunnassa Michigan Avenue jonka pohjoisosaa kutsutaan Magnificent Mileksi, lyhyemmin "The Mag Mile". Mag Milen varrelta löytyy useita kuuluisia pilvenpiirtäjiä mm. John Hancock center, purkkajätti Wrigleysin upea rakennus, Trump hotel ja muita luksushotelleja, tavarataloja ja vaateliikkeitä. Se on the place to shop! Kaikki jenkkiläiset ja eurooppalaiset merkkiliikkeet löytyvät tämän mailin varrelta. Myös meidän hotelli sijaitsi yhden blokin päässä tältä "kadun pätkältä" eikä se yhtään paremmalla paikalla olisi voinut olla, varsinkin kun shoppaaminen oli yksi päätehtävämme.

Chicagon keskusta, se alue jolla päänähtävyydet sijaitsee ja turisti yleensä liikkuu, on melko kompakti ja hyvin hallittavissa kävellen. Emme käyttäneet julkisia kertaakaan ja taksin otimme illalla kun lähdimme keskustan ulkopuolelle jazz- ja bluesbaariin.

Muutamien kiinnostavien ruokajuttujen suhteen olimme liian myöhään reissussa. Syyskuun lopussa oli järjestetty viikon kestävät Food Festivalsit, kulkee myös nimellä Taste of Chicago. Syyskuun lopussa oli järjestetty viimeiset kiertokävelyt kattopuutarhoissa ja -kasvimailla, joita Chicagossa harrastetaan kovasti.  Myös keskustan Farmers Marketit olivat auki juuri tulo- sekä lähtöpäiviemme aamuina. Damn!

Halusimme kuitenkin panostaa illallisiin ja olin tehnyt jo kotoa käsin pöytävaraukset viikonloppuilloille kahteen hyvät arvostelut saaneeseen ravintolaan.

Ensimmäinen oli The Drawing Room. Pieni, rento, lounge-tyylinen kellariravintola jossa tarjoillaan modernia ruokaa ja loistavia drinkkejä! Se on muuten valittu yhdeksi USAn parhaista drinkkibaareista viime vuonna. Söin alkuun avokadotempuraa ja pääruuaksi kanakeittoa jossa oli taikinoituja kampasimpukka-pallukoita, vähän kuin täytettyjä gnoccheja. Ruokien kanssa nautiskelimme tarjoilijan ehdottamat drinkit. Loistava paikka!

Seuraavan illan ravintola oli The Capital Grille, joka on tunnettu mehevistä pihveistään ja vaikuttavasta viinilistastaan. Listalla oli myös paljon hyvältä kuulostavia ja herkullisen näköisiä sea food -annoksia mutta olimme nimenomaan halunneet hyvään pihviravintolaan ja pidimme siitä ajatuksesta kiinni.
Alkudrinkiksi otimme tarjoilijan suosittelemat ananasmartinit jotka oli todella raikkaat eikä liian makeat, niin kuin ensin vähän pelkäsin. Sain ohjeenkin kaupan päälle: omassa mehussaan olevia purkkiananaksia ja vodkaa kaadetaan kulhoon jota pidetään huoneen lämmössä 2-3 viikkoa, siivilöidään ja nautitaan! (Rohkea syö ananaksetkin :)
Alkuruokana söin elämäni parhaan cesarsalaatin. Salaatinlehdet oli pyöritelty juuri sopivassa määrässä sopivan kirpeää kastiketta, päällä muutama parmesanlastu ja täydellisesti paistetut krutongit. Ja miten tulinkaan siitä onnelliseksi! Pääruuasta olin jo sellaisessa onnellisuuspuuskassa ettei mitään rajaa: havaijilaisella kona-kahvijauheella maustettu luinen ulkofile kera tryffeliöljyllä ja parmesanilla maustettujen ranskalaisten. Tarjoilijan meille valitsema Seven Hillsin punkku Washingtonin osavaltiosta oli myös nappi.
Huomasin jälkeenpäin että tuo ravintola onkin ketju ja Capital Grillejä löytyy ympäri jenkkilää, siksi sitä on kiva mainostaa. Seuraavan kerran kun menen Nykiin niin käyn ehdottomasti testaamassa onko ruoka yhtä hyvää kuin Chicagossa.

Sattui meille ruokapettymyskin. Yksi Chicagon spesiaalisapuska on paksupohjainen pizza eli deep-dish tai stuffed pizza. Yhtenä päivänä nähtävyyksien tsekkailun välissä tuli kauhea nälkä ja vastaan tuli Giordano's, perinteinen deep-dish ravintolaketju. Katselimme siellä kun pöytiin kannettiin näitä varmaan kilon verran juustoa sisältäviä piirakoita.

Kuva lainattu (Giordano's Pizza)
Ei lämmetty kumpikaan tuolle vaan tilasimme perus ohutpohjaisen pizzan. Tarjoilija kertoi, että perinteinen ja suosituin pizzatäyte on tuoremakkaraa, paprikaa, sipulia ja juustoa. Otimme sitten sen ja saimme mauttoman ison lätyn jonka päällä oli valtavasti liisterijuustoa. No mutta nälkä ainakin lähti, pariksi päiväksi.

Jazzia kävimme kuuntelemasa legendaarisella Green Mill -klubilla, joka on ollut olemassa jo 1900-luvun alusta ja jossa aikaansa vietti myös herra Al Capone seurueineen. Caponen loossi on edelleen paikallaan ja baarimikko näytti meille tiskin takana olevaa lattialuukkua jota kautta rosvot pääsivät pakenemaan kun paikka ratsattiin. Nyt se toimi viinavarastona.

Bluesia taas kävimme kuulemassa paikassa nimeltä B.L.U.E.S. Pienen pieni baari jossa maanantai-iltanakin oli ihan hyvä meno puolen yön jälkeen.

Nähtävyyksien osalta ehdoton huippu oli jokiristeily jolla asiaan vihkiytynyt herra selosti meille lähes kaikki Chicago-joen varrelta löytyvät  rakennukset ja niiden historiaa (Achitecture river cruise). 

Risteilypaatteja lähdössä


Korkeita tupia!

Viime kesänä pystytettiin jättimäinen Marilyn -patsas Chicago Tribunen pääkonttorin eteen ja paikalliset eivät kuulemma tykkää yhtään kun tyhmät turistit käyvät valokuvaamassa Marilynin hameen alla.




Willis Tower (ent. Sears Tower).
Yhdysvaltojen korkein rakennus, koko maailman neljänneksi korkein.
442 metriä, 108 kerrosta.
Sinne siis.




Taustalla Michigan-järvi, suuri kuin meri.

Willis Towerin näköalakerroksessa (103. kerros), on pari rakennuksesta ulkonevaa lasiboksia joista on hurjat näkymät joka suuntaan. Uhosin kovasti meneväni sinne mutta en sitten ratkaisevalla hetkellä uskaltanutkaan ottaa sitä viimeistä askelta, päädyin vaan kuvaamaan rohkeita ihmisiä.




Millennium Parkin Cloud Gate, tuttavallisemmin The Bean.

Apple Store päivänä jolloin Steve Jobs kuoli. Viiden päivän päästä jalkakäytävä oli yhtä kukka- ja kynttilämerta eikä liikkeeseen nähnyt muistolapuilta ikkunan läpi.


Macy's-tavaratalon kuusenkoristetarjontaa

Viinipulloja ja rypäleitä
Kakkuja ja jätskitötteröitä.

Menkää Chicagoon, se on hieno kaupunki!

perjantai 6. tammikuuta 2012

Valkosuklaapannacotta


En enää kehdannut nimetä tätä jouluiseksi pannacotaksi vaikka tänään loppiaisena sen vielä virallisesti voisikin tehdä. Tarjosin tätä joulupäivän dinnerin jälkkärinä ja jouluisen tästä tekee pannacotan mausteet sekä glögikiille päällä.

Ohjeesta tuli neljä jälkiruokakipollista.

VALKOSUKLAAPANNACOTTA (jouluisella twistillä)

2 dl kevytmaitoa
3 tähtianista
kanelitanko
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sokeria
2 dl kuohukermaa
100 g valkosuklaata
3 liivatelehteä

pinnalle
1 dl glögiä
1,5 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Mittaa maito, sokerit, tähtianikset ja kanelitanko kattilaan ja kiehauta.
Purista liivatelehdet vedestä ja sulata ne, sekä valkosuklaa, kuumaan maitoseokseen.
Poista mausteet ja jäähdytä.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää valkosuklaaseokseen. Jaa annoskulhoihin ja laita jääkaappiin hyytymään.

Kiillettä varten liota liivate kylmässä vedessä. Kuumenna glögi ja sulata sekaan vedestä puristettu liivate. Kaada liemi pannacotan päälle ja pidä jääkaappissa kunnes kiille on hyytynyt.