tiistai 28. helmikuuta 2012

Paistetut muikut


Oma kalaruokahaasteeni osa 2.
Tarkoitus oli ensin vaatimattomasti yrittää haastaa maailman parhaat paistetut silakat, ne legendaariset ravintola Salven. Mutta kun lähikaupassa silakoiden sijaan olikin tarjolla tuoreita muikkuloita, niin päätös silakoiden korvikkeesta oli harvinaisen helppo tehdä. Jääköön ne silakat niiden parhaaseen kauteen, eli ensi syksyyn.
Tää oli niin helppo homma, ettei oikein haasteeksi kehtaa kutsua, mutta niin hyviä, että ansaitsevat paikkansa täällä. 


PAISTETUT MUIKUT 

haluamasi määrä muikkuja
ruisjauhoja
valkopippuria
suolaa
voita paistamiseen

Perkaa muikut poistamalla pää ja sen mukana sisälmykset. Huuhtele ja valuta tai taputtele talouspaperilla.
Mausta ruisjauhot suolalla ja valkopippurilla ja pyörittele muikut jauhoissa. Paista kuumalla pannulla kauniin kullanruskeiksi ja rapeiksi.  

Tarjoile hyvän pottuvoin kanssa tai nautiskele sellaisenaan.

Note to self: käytä seuraavalla kerralla kirkastettua voita paistamiseen niin vältyt voin palamiselta ja turhalta käryltä!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Jääkaapintyhjennysvuoka

Enää mozzarella viipaleet päälle ja uuniin.

Jääkaappiin oli kerääntynyt sekalainen joukkio aineksia joista olisi saanut montakin erilaista keitosta aikaiseksi, mutta joiden viimeinen käyttöpäivä alkoi olla niin hujakoilla, että oli pikku pakko alkaa ripeästi hommiin. Tosin tomaattien ehtoo olisi varmaan koittanut vasta reilun kuukauden päästä, olin onnistunut viikossa kypsyttää niitä ikkunalaudalla kivikovista muotoon melkein kivikova. Onnettomia nuo talvitomaatit.

Tällaisiin vuokaruokiin voi periaatteessa kasata mitä vaan jääkaapista löytyy, ja kun laittaa juustoa mukaan niin hyväähän siitä tulee väkisinkin. Tein tähän erikseen jauhelihakastikkeen ja jos jämäjuureksia olisi ollut enemmän, olisin ne raastanut kastikkeeseen mukaan, esimerkiksi porkkana ja punajuuri olisi varmasti maistunut kivalta joukossa. Fetaa oli tarkoitus murentaa joukkoon mutta jauhelihakastikkeesta tuli sen verran suolaista, että jätin fetan toiseen käyttöön.


KESÄKURPITSA-TOMAATTI-JAUHELIHAVUOKA

2 kesäkurpitsaa
tomaatteja (tähän meni muistaakseni 7)
mozzarellaa
öljyä kesäkurpitsojen paistamiseen

Jauhelihakastiketta varten:

400 g paistijauhelihaa
500 g yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 solo-valkosipuli tai 2 normaalia kynttä
1 pieni sipuli
kourallinen kuivattua purjosilppua (ilman purjoa olisin lisännyt toisenkin pienen sipulin)
sellerin varsi 
puolikas punainen chili
suolaa
mustapippuria
1 rkl oliiviöljyä paistamiseen

Aloita jauhelihakastikkeesta. Hienonna sipulit, selleri ja chili ja kuullota niitä oliiviöljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista se. Mausta hyvin suolalla ja pippurilla. Lisää tomaattimurska ja hauduta puolisen tuntia.

Kastikkeen hautuessa valmistele kasvikset.
Pilko kesäkurpitsat noin puolen sentin viipaleiksi ja paista ne oliiviöljyssä kauniin kullanruskeiksi. Tämä ei ole välttämätöntä mutta itse tykkään kun niihin tulee vähän rapsakkaa paistopintaa ja paistaminen antaa niille myös makua. Viipaloi myös tomaatit ja kuutioi tai viipaloi mozzarella.

Lado uunivuokaan jauhelihakastiketta ja sitten kesäkurpitsaa ja tomaattia limittäin, päälle mozzarellaa, tee näin useampi kerros. Lisää päällimmäiseksi kesäkurpitsaa ja tomaattia ja laita niiden päälle vielä ohuita mozzarellaviipaleita. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.



sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Tryffeliöljyllä ja parmesaanilla maustetut ranskalaiset



Viime lokakuisella ameriikanmatkalla tilasin The Capital Grille -ravintolassa tarjoilijan suosituksesta pihvin kaveriksi ranskalaiset, jotka oli maustettu tryffeliöljyllä ja parmesaaniraasteella. Raneja tuli iso kipollinen ja jaoimme ne kaverini kanssa kahteen naiseen. Ranskalaiset oli niin uskomattoman hyviä, että vaikka ähky pihvin jälkeen oli melkoinen ja raneja vielä reippaasti jäljellä, oli pakko vain höllätä housun nappia ja syödä ne viimeiseen muruun.

Ja kotona niitä oli tietenkin pakko kokeilla. En ollut koskaan tehnyt ranskalaisia perinteisellä tyylillä friteeraamalla niitä öljyssä saatikka friteeraamalla kahteen kertaan, niin kuin ne oikeaoppisesti kuuluisi tehdä. Nytkin päätin vähän fuskata ja paistaa ne vain kerran öljyssä, ja antaa uunin hoitaa loppupaistamisen.


RANET TRYFFELIÖLJYLLÄ JA PARMESAANILLA MAUSTETTUNA

kiinteämaltoisia perunoita
öljyä friteeraamiseen
suolaa
tryffeliöljyä
parmesaaniraastetta

Pese perunat ja kuori ne jos haluat (ei välttämätöntä) ja pilko ne ranskalaisiksi. Laita kylmään veteen. Valuta perunat ja kuivaa ne talouspaperiin tai pyyhkeeseen.

Kuumenna öljy padassa 170 asteiseksi. Jos mittaria ei ole käytössä testaa kuumuutta vaalealla leipäpalalla, sen pitäisi ruskistua noin minuutissa.

Laske perunat öljyyn reikäkauhassa pienissä erissä ja friteeraa noin viisi minuuttia, kunnes ne pehmenevät ja muuttuvat kellertävän värisiksi. Nosta perunat talouspaperin päälle kuivahtamaan.

Lämmitä uuni 225 asteeseen, levitä ranskalaiset uunipellille ja loppupaista noin 20 minuuttia rapsakoiksi ja kauniin värisiksi.

Mausta perunat suolalla, tryffeliöljytipoilla ja raastetulla parmesaanilla.

 
Oliko kaikki sitten vaivan arvoista? Maustamisen suhteen ehdottomasti kyllä! Tryffeliöljy (joka tuskin sisältää mitään aitoa tryffeliä, pelkkää makuainetta, mutta so what) sopii perunoiden kanssa uskomattoman hyvin. Ja vaikka sienistä en tykkää, on tryffelin maku aivan jotain muuta kuin "sienimäinen", paljon hienostuneempi eikä mättään makua ole havaittavissa.

Paistoöljyn kanssa läträämisestä en taas innostunut, eikä se tuonut perunoihin sitä toivottua koostumusta, rapsakkaa pintaa ja pehmeää sisusta. Ihan ok lopputulos mutta pelkkä uuni saa hoitaa jatkossa koko työn. Asiaan saattaa vaikuttaa ettei mulla ollut käytössä mittaria mittaamaan rasvan optimaalista lämpotilaa, vaan hoidin sen "vanha kunnon leipäpala" -menetelmällä. Friteerauskeittimellä onnistuisi varmaan paremmin mutta sen hankkimista en edes ajattele. Ja mikä estää käyttämästä joskus valmiita pakasteranskalaisia ja maustaa ne!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Borssikeitto


Viime viikon aikana sain lukea yhden jos toisenkin kaverin facebook-päivityksistä ylistyksiä borssikeitolle ja tietenkin sitä alkoi tehdä hirveästi mieli.

Suunnittelin kovasti tekeväni itse hyvän lihaliemen johon seuraavana päivänä keittäisin keiton ja riipisin liemilihat mukaan. Minä kun tykkään, että lihaliemen antama tuhdimpi maku sopii makeille punajuurille paremmin kuin kasvisliemi.
Sitten talvi yllätti Helsingin eikä siinä pakkasessa ja myräkässä huvittanut lähteä keskustan paremmille kaupoille hakemaan hyviä liemilihoja ja -luita, ja lopputulema oli se, että kun keiton teko koitti, ei kotoakaan löytynyt kuin kasvisfondia. Jouduin siis muuttamaan borssini syvimmän olemuksen mutta hyvä keitto siitä tuli kaikesta huolimatta.

Tein borssia ison kattilallisen ja sitä riitti syömisen, santsaamisen ja työeväskipollisen jälkeen vielä 1,5 litraa pakkaseenkin. Eli ohjeen voi huoletta puolittaa, siitäkin määrästä syö neljä henkeä hyvin.

BORSSIKEITTO

1 kg raakoja punajuuria
4 porkkanaa
2 sipulia
500 g keräkaalta
2 rkl voita
2 l lihalientä (tai kasvislientä)
yhden sitruunan mehu
2 laakerinlehteä
mustapippuria
suolaa
tuoretta timjamia
200 g savulihaa suikaleina
smetanaa tarjoiluun

Kuori vihannekset ja leikkaa ne ohuiksi suikaleiksi tai kuutioiksi.
Sulata voi isossa kattilassa tai padassa ja kuullota vihanneksia hetki, älä kuitenkaan ruskista.
Lisää lihaliemi, sitruunan mehu ja mausteet ja anna kiehua puolisen tuntia miedolla lämmöllä kannen alla.
Lisää lihasuikaleet ja anna hautua toiset puoli tuntia.
Tarjoile smetanan kanssa.