sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Thai-inspiroituneet lohipihvit


Pikkusen innostuin tehdessäni näitä juurespihvejä kun siinä samalla tajusin mitä kaikkea jämää niihin saisikaan upotettua jääkaapista. Ja samalla idealla voi tehdä kala- ja jauhelihapihvejä ja maustaa niitä vähintään miljoonalla eri tavalla. Tämmöiset pihvit ja laatikkoruuat on mun mielestä ihan parhaita hävikin pois taikomisessa sillä niihin saa käytettyä jämät tuorejuustoista, kermoista, kastikkeista, kasviksista, mausteista...

Juurespihveistä se ajatus sitten lähti kokeilla myös kalapihvejä. Hankin Thaikkulan loman jälkeen kaikenlaista Aasiaan liittyvää ruokakaappiin, aineksia jotka on hyvin säilyviä mutta kivahan niitäkin on saada pois kuleksimasta.
Ihan joka pirkolla ei välttämättä satu olemaan galangal-juurta ja kaffir-limen lehtiä kaapissaan, ne voi hyvin korvata tuoreella inkiväärillä ja limen kuorella ja mehulla. Kalakastike on niin omanlaistaan etten tiedä millä sen korvaisi, ehkä vaan soijalla.
Jos haluaa tehdä kalapihvejä mutta ilman sitä Aasia-osuutta, voi laittaa niihin vaikka kuutioitua paprikaa tai jotain muuta kasvista antamaan rapsakkuutta, mausteena voi käyttää vaikkapa tuorejuustoa.

Ja tästä tuli myös mun kalaruoka toukokuulle


LOHIPIHVIT aasialaisella twistillä
8 pihviä

500 g kirjolohifile (suomalaista tietenkin)
2 kevätsipulin vartta
3 murskattua kaffir-limen lehteä
3 viipaletta galangal-juurta
2 tl Thai-chilitahnaa (tuota merkkiä mun thaikokkausopettaja kehui parhaaksi, toin sitä Thaimaasta vain löytääkseni Vii-Voanin hyllystä samaa)
1 rkl kalakastiketta
1 kananmuna
1,5 rkl korppujauhoja
kourallinen tuoretta korianteria

seesaminsiemeniä pihvien pintaan
öljyä paistamiseen

Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja hurauta massaksi.

Ota massasta reiluja nokareita ja taputtele pihveiksi. Ripottele seesaminsiemeniä pintaan ja paista kypsiksi pannulla öljyssä keskilämmöllä. Kala kypsyy aika nopeasti, paistoaika oli pari minuuttia per puoli.

Tein lisukkeeksi pirtsakan salsan tomaatista, kevätsipulista ja korianterista jonka maustoin vain tilkkasella valkoviinietikkaa. Maistui oikein hyvin näiden pihvien kanssa.


perjantai 25. toukokuuta 2012

Fetasalaatti uunissa


Murea medium miinus entrecote, fetasalaatti, iso lasi hyvää punkkua ja meikäläinen on onnellinen.  Nyt oli hyvä piffi hankittu hallista mutta fetasalaatin päätinkin pyöräyttää uunin kautta.

Olen pari kertaa saanut maistaa siskokullan laittamaa uunifetaa jossa oli päällä yrttejä, valkosipulia ja oliiviöljyä, ihan älyttömän hyvää!
Tähän käytin hieman jo surullisen näköiset tomaatit, viimeisen varsisellerin pätkän, kevätsipulia ja valkosipulin kynnen. Laitoin fetan folioon, kasvikset päälle, loraus oliiviöljyä, paketti kiinni ja uuniin 200 asteeseen noin vartiksi josta viimeiset 5 minuuttia folio avattuna grillivastuksen alla. 

Uunifeta maistuu hyvin sellaisenaankin mutta on loistolisuke lihalle ja kiva tapa työstää pois sitä vihanneslaatikon sisältöä. Täytyypä testata tämä kesägrillissäkin.



Ja hei nyt jos koskaan kannattaa osallistua facebookissa Hävikistä herkuksi -skabaan! Kaikkien 28.5. mennessä vastanneiden kesken arvotaan nimittäin hulppea kahden hengen illallinen Sami Tallbergin luotsaamassa Kämp Signéssä!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Arancini di riso


Ken on Sisiliassa käynyt, ei ole voinut olla törmäämättä näihin kullankeltaisiin, appelsiineilta nimensä saaneisiin paistettuihin palleroihin. Appelsiinien kanssa näillä ei ole muuta yhteistä kuin kaukaisesti toisiaan muistuttava ulkonäkö. Arancinien sisältä riisikuoren keskeltä löytyy useimmiten lihaa, herneitä ja juustoa, mutta voi siellä olla kasvisyllärikin. Roomassa vastaavia kutsutaan nimellä supplì, ne ovat pienempiä ja sisältävät riisin lisäksi vain juustoa.
En tiedä syövätkö komisario Montalbano ja muut paikalliset näitä muutoinkin kuin snackina tai pizzerioissa alkupaloina, itse olen ostanut näitä rantakadun arancinikioskista ja siksi ehkä mieltänyt ne sisilialaiseksi pikaruuaksi. 

Hävikkiruokana arancinit ovat mainioita koska niihin voi käyttää jämät risotosta, bolognesekastikkeesta, juustoista ja panerointiin voi vielä jauhaa kuivat leivänkäntyt. Nämä ovat olleet omalla kokeilulistallani jo vuosia ja kun bolognesea jäi sopivasti yli, päätin vihdoin viimein ryhtyä arancinihommiin. Riisin tulee olla puuroutuvaa koska siitä muovaillaan pallo lihan ja juuston ympärille, irtonaisella riisillä sellainen muovailu ei oikein onnistu.   

Tein kokeilun vuoksi neljä pienen appelsiinin kokoista arancinia. Parhaimmillaan ne ovat juuri tehtyinä, kuumina tai hiemän jäähtyneinä, mutta ovat varsinaisia jytkyboltseja ja jo yhdestä saa vatsansa täyteen. Onneksi sain kaverin piipahtamaan kylään ja auttamaan näiden hävittämisessä.


ARANCINI DI RISO

yhteen palloon tulee
noin 1 dl valmista risottoa, tai liha- tai kanaliemessä keitettyä risottoriisiä (jos vain raaskit niin lisää keitinveteen sahramia ja saat kivan kellertäviä palloja)
0,5 rkl bolognesekastiketta
pari pientä nokaretta mozzarellaa tai muuta sulavaa juustoa
(sisiliassa laitetaan myös herneitä mutta niitä mulla ei ollut)

korppujauhoja
kananmuna tai pelkkä keltuainen
rypsi -tai auringonkukkaöljyä paistamiseen

Ota kämmenelle riisiä, muotoile vähän kuperaksi ja laita keskelle bolognesea ja juustopalat, kas näin


ota lisää riisiä ja pyörittele palloksi


Riko kananmuna lautaselle ja vispaa sen rakennetta rikki, pyöräytä pallo kananmunassa ja heti perään korppujauhoissa.
 
Laita öljy kuumenemaan pannuun, öljyä tulee olla sen verran että sitä ylettyy ainakin pallon puoliväliin. 

Kun öljyn lämpötila on 180 astetta (tai tee leipätesti: vaalean leipäpalan pitäisi ruskistua öljyssä noin minuutissa) lisää pallot öljyyn ja paista yksi puoli kerrallaan rapeapintaiseksi.
Öljyn voi paistamisen jälkeen siivilöidä ja käyttää uudelleen.

Nosta arancinit hetkeksi talouspaperin päälle ja anna ylimääräisen rasvan imeytyä pois.





tiistai 8. toukokuuta 2012

Parsaa Arzak-uppomunalla ja hävikkisopassa


Parsalle löytyy monta ihanaa makuparia ja uppomuna on yksi niistä klassisimmista. Mun muutamat uppomunakokeilut on päätyneet enemmän tai vähemmän katastrofiin mutta nyt löysin loistavan tavan valmistaa niitä ja kaupan päällisiksi tuli vielä varsin soma munanen. Kiitokset vain Ankerias Vipuselle suurta ihastusta herättäneestä ohjeesta! Linkin takaa löytyy Arzak-munan nimitietoutta sekä sekunnintarkat kuvalliset ohjeistukset sen keittoon. Mulla toimi ajastimena perinteinen munakello ja keittoaika oli vähän sinne päin, ehkä 4.30 minuuttia.

Tarjoilin uppomunan itselleni keitetyn parsan ja rapsakaksi paistetun pekonimurun kanssa.

Pois napsaistut varrenpätkät säästin seuraavan päivän parsakeittoon.



PARSAKEITTO
(ohjeesta riittää kahdelle)

7 vihreää parsatankoa + 6 jämävartta
7 dl vettä
kasvisliemikuutio
kermaa
suolaa
valkopippuria

Leikkaa parsat pieniksi paloiksi ja keitä pehmeiksi kasvisliemessä 15 - 20 minuuttia. Tähän voi siis käyttää parsat kokonaan, kovine varrenosineenkin, enkä katsonut tarpeelliseksi kuoriakaan niitä.

Kun parsat on kypsiä ja jos lientä tuntuu olevan kattilassa liikaa, ota sitä vähän jemmaan erilliseen kippoon ennen kuin soseutat parsat sauvasekoittimella tai blenderissä. Soseuttamisen jälkeen voit vielä notkistaa liemellä keittoa.

Lisää loraus kermaa ja mausta suolalla ja valkopippurilla ja lämmitä keitto.

Kerman sijaan voit käyttää vaikka ranskankermaa.
Keiton joukkoon voit heittää jääkaappiin unohtuneen parmesaanikäntyn, se sulaa sinne keitettäessä ja antaa paljon makua. Itse raastoin parmesanilastuja keiton päälle.

Parsan kuivat varrenosat pehmenivät keitettäessä  ja soseutuivat keiton joukkoon oikein hyvin, niistä jäi vain vähän kuitumaista rakennetta.

**********************************************************************************
PS  Jonnan kommentista tajusin jälkikäteen, että käyttämäni parsat olivat tuoreita ja kapeavartisia ja ehkäpä juuri siksi ne sulautuivat tuonne sopan joukkoon niin mainiosti. Kannattaa tutkailla parsan varren puumaisuutta, jos veitsi ei niihin kunnolla uppoa niin silloin tuskin uppoo hammaskaan ja on ehkä parempi leikata varren kuivin osa pois.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Hävikistä herkuksi - varsiselleri

Hävikki herkussa

Varsiselleri on mun henkilökohtainen ongelmavihannes. Sen käyttöä tarvitaan usein kastikkeissa ja keitoissa, mutta myydään isona nippuna josta tarvitsen max kaksi vartta ruokaan ja loput unohdan vihanneslokeroon siihen asti kunnes se kävelee sieltä vastaan.

Ostin viime viikolla taas nipun bolognesea varten ja nyt kysyin itseltäni mihin mä ne loput 12 vartta käytän. Vastaukseksi tuli vaan "Bloody Maryyn".

Jostain syystä miellän Bloody Maryn aamiais/brunssidrinkiksi (onkohan mulla joku muukin henkilökohtainen ongelma jos tällä tykkään aloittaa aamuni?) ja se jakaa mielipiteet melko tasan kahtia, joko siitä tykkää ihan simona tai sitä ei voi sietää. Mä kuulun tietty ekaan ryhmään.

Yritän keksiä varsisellerille muutakin käyttöä tämän viikon aikana, pakko käyttää sukkelaan pois kun se vielä on tuoreenrapsakkaa. Mutta jos en keksi, niin nautiskelen sellerini terästetyn tomaattimehun kanssa.

Tein drinksun omilla hurlumheimitoilla mutta netistä löysin virallisemmat, tässä ohje yhdelle:

BLOODY MARY
(1 cl = 10 ml)

0,5 tl Vorsesteri- eli Worcestershire-kastiketta
2 tipppaa Tabascoa
1 tl sitruunamehua
8 cl tomaattimehua
4 cl vodkaa

Laita shakeriin jäitä ja kaikki ainesosat ja sekoita. Siivilöi lasiin.
Voit maustaa juoman suolalla ja pippurilla.
Muista kaikista tärkein, eli se varsisellerin pätkä koristeeksi :)

Ja jos tästä jättää vodkan pois, sillon drinkin nimi muuttuu Virgin Maryksi.

Muista käydä tykkäämässä Hävikistä herkuksi -tempauksesta facebookissa! Siellä on käynnissä myös kilpailu jossa palkintona Omenaminttu-blogin Hannelen kaunis kirja Kausiherkkuja omasta pihasta. Arvonta suoritetaan kaikkien 10.5. mennessä osallistuneiden kesken.  

lauantai 5. toukokuuta 2012

Bolognesekastike

 
Ei Soul Kitcheniä ilman bolognesea, onhan se soul foodia parhaimmillaan!



Tykkään soveltaa ruokia mutta sitten on tiettyjä klassikoita jotka haluan tehdä mahdollisimman oikeaoppisesti, kuten juuri bolognesekastike,  mutta mikä sitten on se aidoista aidoin bolognese? Olen nähnyt alkuperäisiksi vannottuja ohjeita joissa lisätään kananmaksaa, loraus maitoa, joku laittaa rosmariinia ja toinen sanoo ettei sitä missään nimessä. Mutta se mikä siihen aina kuuluu yhtä varmasti kuin jauhettu liha, on sipuli-porkkana-selleri -kombo.
Itsekin välillä maustelen sitä mieleni mukaan, esim. tätä lasagnea tehdessäni. Meikämandoliinon perusohje on kuitenkin seuraavanlainen ja uskon että Italian mammakin tämän hyväksyisi.


BOLOGNESEKASTIKE 

ohjeesta riittää 3-4 syöjälle

400 g naudanjauhelihaa (tai sika-nautaa, silloin jätän yleensä pekonin pois)
n. 4 siivua pekonia
1 iso keltasipuli
1-2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
1 sellerinvarsi
1 tölkki tomaattimurskaa
1 dl valko-tai punaviiniä
pari desiä kana-tai lihalientä
suolaa ja mustapippuria
loraus öljyä paistamiseen

Silppua sipulit, porkkana ja selleri hyvin hienoksi ja kuullota niitä padassa tai isossa kattilassa.

Ruskista silputtu pekoni ja jauheliha ja lisää pataan.

Lisää tomaattimurska, viini ja loraus kanalientä.

Hauduta miedolla lämmöllä vähintään tunti. Yleensä keittelen tätä kaksi tai kolme tuntia.
Lisää keittämisen aikana kanalientä tarpeen mukaan.
Mitä kauemmin annat kastikkeen porista, sitä maukkaampi siitä tulee.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita soossi pastan joukkoon ja raasta päälle parmesaania. 


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Hävikistä herkuksi - juurespihvit

 
Moni on jo varmaan kuullutkin tuoreesta MTT:n arviosta jonka mukaan kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikki on vuodessa melkein 400 miljoonaa kiloa. Hälyyttävää on, että eniten ruokaa tuhlataan kotitalouksissa jotka heittävät menemään noin 130 miljoonan kilon edestä alun perin syömäkelpoista ruokaa. Keskimäärin hävikkiä syntyy siis noin 25 kiloa suomalaista kohti. Ja todella hälyyttävää on, että kaikkein eniten hävikkiä syntyy yksinasuvien, etenkin sinkkunaisten talouksissa. Hyi meitä!


Olin juuri lukenut ja päivitellyt näitä lukuja ja aivan kuin tilauksesta suolaa & hunajaa -blogin Jonnalta tulee meili jossa hänkin päiviteltyään asiaa ehdottaa, että jospa me jotka ruoka-asioista omaksi iloksi kirjoitamme, nostaisimme asian esiin blogeissamme ja tekisimme sille omalta osaltamme jotain. Innostuin asiasta kovasti ja niin innostui moni muukin, sillä yhtäkkiä meitä oli koossa reilut 30 blogia jotka kukin halusi kantaa kortensa kekoon.

Toukokuu on nyt siis julistettu Hävikistä herkuksi -kuuksi. Tempaukselle löytyy oma facebooksivukin jota moni on jo käynyt tykkäämässä. Sinne linkataan kaikkien mukana olevien blogien päivitykset joten kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa!

Itse kuulun juuri tuohon eniten ruokaa roskiin heittävään sinkkunaisten ryhmään ja tunsin piston syömmessäin kun tästä tutkimuksesta kuulin. En voi paasata asiasta ja heristää sormea sillä nyt on peiliin katsomisen paikka. MTT:n mukaan eniten heitetään pois vihanneksia ja kotiruokaa ja ne ovat myös oma henkilökohtainen kompastuskiveni. Sanotaan myös, että biojätteensä lajittelevissa kotitalouksissa hävikkiä syntyy vähemmän koska ilmeisesti lajittelu auttaa tiedostamaan paremmin hukkaan heitetyn ruuan määrän. No, minä lajittelen mutta uskottelen saavani siinä samalla synninpäästön tekosilleni.

Pohdin tätä asiaa nyt kuukauden ajan, suunnittelen ostokseni huolellisemmin, tutkin jääkaapin tarkemmin ennen seuraavaa kauppareissua enkä sorru niin herkästi heräteruokaostoksiin. Kokkaan jämistä ja tuunaan jo tehtyä ruokaa. Näistä lupauksista lähden liikkeelle.

Tai itseasiassa lähdin jo, kolusin nimittäin jääkaappini vihanneslaatikon ja löysin sieltä teemaan sopivasti nuhjaantumassa olevia juureksia, toiselta hyllyltä puoliksi käytetyn sitruunan, jugurtin jämät ja viimeisen myyntipäivänsa nähneet pari kananmunaa. Näistä syntyi tosi hyvät juurespihvit joihin idea tuli täältä. Muokkasin ohjetta oman jääkaapin sisällön mukaiseksi.


JUURESPIHVIT
17 kpl pienehköjä pihvejä

n. 700 g mitä vaan juureksia ja vihanneksia raastettuna (käytin porkkanaa, perunaa, lanttua, palsternakkaa, sipulia, varsiselleriä, purjoa)
1 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
mozzarellapallo raastettuna
1-2 kananmunaa
suolaa
pippuria
paistamiseen öljyä (ja voita)

Raasta juurekset ja sekoita kaikki loput aineet raasteen joukkoon.

Ota ruokalusikallisia tai noin kämmenen kokoisia nokareita raastemassaa ja laita paistinpannulle.
Paina lastalla pihvit litteiksi ja paista kypsiksi ja rapeiksi muutama minuutti per puoli.
Paistoin ekan satsin öljyssä, seuraavaan paistoon lisäsin myös nokareen voita ja se kyllä kannatti. Paistopinnasta tuli nätimpi ja makukin parani.

Lisäsin aluksi massaan vain yhden kananmunan mutta se ei riittänyt pitämään pihviä kasassa. Toisen munan jälkeen homma alkoi onnistua. Käytetyt juurekset vaikuttavat massan koostumukseen joten voi olla hyvä paistaa alkuun koepihvi ja katsoa sen jälkeen pitääkö lisätä kananmunaa tai vaikka jauhoja.


Näin freeseiltä näyttää nuhjaantuneet juurekset raastettuina



Turkkilaista jugurttia oli purkin pohjalla jäljellä vajaat pari desiä. Lisäsin joukkoon ruokalusikallisen sitruunamehua, toisen ruokalusikallisen sweet chili -kastiketta, persiljasilppua ja ripauksen suolaa ja hyvä soosi pihveille oli valmis. Sopii hyvin myös vaikka kesän grillauksille kastikkeeksi.



Ja kaikki jäljelle jääneet pihvit on nyt laitettu pakkaseen. Jääkaappiin ne varmaan olis unohtunu.

Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan kanssabloggaajien juttuja ja toivon että sieltä tulisi hyviä vinkkejä itsellekin toteutettavaksi.