tiistai 26. kesäkuuta 2012

Coleslaw elikkä kaali-porkkanasalaatti


Coleslaw kuuluu kesään ja grillattavien lihojen kaveriksi, varsinkin jos tekee yhtään jenkkityylistä grillimurkinaa niin kuin vaikka hamppareita tai ribsejä.

Tein salaatin Mojo-kirjan ohjeella, sama kirja josta nappasin ribseille BBQ-kastikkeen. Hyvää oli, ja kotimainen varhaiskaali nyt vaan on ihanan makuista!


COLESLAW 


puolikas kesäkaali
2-3 uutta porkkanaa (laitoin 5 kun olivat niin pikkuusia)
1 kevätsipuli varsineen


kastike:
1 dl majoneesia
0,5 dl kermaviiliä
2 rkl (omena)viinietikkaa
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl sokeria
suolaa


Silppua kaali pieniksi suikaleiksi ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Leikkaa sipuli varsineen ohuiksi viipaleiksi. (Tai anna monitoimikoneen hoidella koko homma.)

Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.

Kaada kastike kasvisten joukkoon ja sekoita hyvin.

Anna vetäytyä kylmässä muutama tunti ennen tarjoilua. Jos maltat odottaa seuraavaan päivään niin maistuu vielä paremmalta!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannusrillailuja


Ainakin täällä Helsingissä on pidelty pari päivää hyvin perinteistä juhannussäätä eli koleaa vesisadetta, mutta onneksi sentään aattona saatiin nautiskella auringosta ja kesäisistä lämpölukemista. En edes muista milloin viimeksi olisin poistunut Helsingistä maalle juhannuksen viettoon. Kavereiden oulunkyläläinen takapiha on toiminut meidän landekorvikkeena niin nyt kuin muutamana aikaisempana vuotenakin. Niin on hiljaista seutua juhannuksen aikaan eikä ihmisiä näkösällä muutamaa koiranpissittäjää lukuun ottamatta.

Talonväki loihti perinteisiä alkuruokia pöytään, uusia perunoita ja sillejä ja Maalahden limppua graavisiialla ja -lohella. Sillit ja minä ei aiemmin olla kaveerattu mutta olenko sitten hiljakseen kasvamassa aikuiseksi kerta nyt maistui ihmeen hyvälle!

Parissa blogissa olleet ribsijutut sai mut himoamaan niitä ihan hulluna. En ole koskaan niitä itse laittanut ja kun suunniteltiin jussimenua niin vaadin saada tuoda ribsejä pöytään. Viljapossun ribsiluut varasin etukäteen hallista Reiniltä, etten vaan jäisi ilman. Päätin liittyä näin ekalla kerralla keittäjäkuppikuntaan, eli niihin, jotka keittävät mausteliemessä ribsit kypsiksi ennen grillausta. Ja jotta se paras tekotapa löytyisi, niin seuraavalla kerralla käännän takkia ja testaan uunikypsennyskuppikunnan ohjetta. Sitten kun olen eläkkeellä ja mulla on aikaa, niin kokeilen kypsentää ribsit kokonaan grillissä.

Liemiohjeen nappasin työpaikan pöydällä lojuneesta lehdestä, oliskohan ollut Kotivinkki.
BBQ-soosi taas on peräisin aivan mahtavan mainiosta MOJO-kirjasta, featuring Visa Nurmi/Antti Vahtera/Iiro Rantala.

Valmistin ohjeilla 3 kg ribsejä, Reiniltä neuvoivat varaamaan 500 g luita syöjää kohden.


GRILLIRIBSIT


Keittoliemi:

2 l vettä
1 porkkana
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
20 maustepippuria
10 mustapippuria
2 laakerinlehteä
1 rkl suolaa
 
Kuori porkkanat ja sipulit ja lohko ne reiluiksi paloiksi.

Laita kasvikset ja mausteet noin 10 litran kattilaan, kaada vesi päälle ja kiehauta.
Heittäydyin tässä kohtaa villin luovaksi ja lisäsin joukkoon vielä pari tähtianista ihan vain koska sattuivat sopivasti käteen maustelaatikkoa penkoessani.
Jouduin jakamaan liemen kahteen kattilaan koska en omista pontikkapannua saatikka muuta tarpeeksi isoa kattilaa.

Lisää lihat liemeen (poista kalvot lihoista ennen keittämistä) ja hauduta kypsiksi kannen alla hiljaa poreillen noin 1-1,5 tuntia. Liha on kypsää kun se tuntuu irtoavan luista.

Nosta lihat pois liemestä. Siivilöi liemi ja pakasta se tulevia keittoja tai pataruokia varten.

Pyörittele lihat BBQ-kastikkeessa ja anna maustua pari tuntia tai vaikka seuraavaan päivään asti. 


Ah, ihania karsinogeeneja!

MOJO-BBQ-kastike:


3 punasipulia
3 keltasipulia
2 punaista paprikaa
1 dl oliiviöljyä
5 rkl tomaattipyrettä
5 tomaattia purkista
1 dl valkoista balsamicoa
5 rkl fariinisokeria
5 rkl siirappia
5 rkl kidesokeria
1 punainen chili silputtuna
2 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 dl kokista
4 rkl Dijon-sinappia
muutama tippa tabascoa
suolaa
mustapippuria


Kuori sipulit ja poista halkaistuista paprikoista siemenet. Pilko ne 2 cm paloiksi.

Savusta sipuleita ja paprikoita savustuspussissa tai -pöntössä 15 minuuttia.
Haagalaisessa keittiössäni ei ollut savustuspönttöä eikä -pussejakaan, joten laitoin sipulit ja paprikat uuniin grillivastuksen alle 200 asteeseen noin vartiksi ja lisäsin aineksiin 1 tl savuista paprikajauhetta.

Kuumenna laakeassa padassa oliiviöljy ja kumoa öljyyn kaikki mojo-ainekset. Kuullota hetki sekoittaen, laske lämpöä ja peitä kannella. Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes kastike on sopivan sakeaa, tämä vei noin tunnin.

Kaada kastike tehosekoittimeen ja anna pyöriä tasaiseksi. Siivilöi vielä halutessasi niin saat tasaisen kauniin grillauskastikkeen. 

Sokerin määrä tuntui aika hurjalta ja vähensin niitä kaikkia yhden ruokalusikallisen, eli siirappia ja sokereita laitoin 4 rkl. Suolaa saa olla aika paljon, lisäilin tehosekoittelun jälkeen vielä lorauksen soijaa.

Hieroin kastiketta ribsien pintaan ja kaadoin loput kastikkeet vielä ribsien päälle kulhoon. Siellä ne maustuivat muutamia tunteja ennen grillausta. Kulhon pohjalta sudittiin kastiketta grillauksen aikana ribsien päälle. Ylimääräistä soosia ei juurikaan jäänyt.

Grillaus ei ota kuin sen verran aikaa, että ribsit saavat väriä pintaan, melko nopsaa hommaa.  

Tällä kastikkeella tuli, niin kuin sokerin määrästä arvata saattaa, makoisia jenkkityylisiä ribsejä.



torstai 21. kesäkuuta 2012

Rucolapestossa pyöräytetty perunasalaatti


Erilaisia hyvännäköisiä perunasalaattiohjeita löytyy blogeista nyt hurjasti ja minäkin päätin kantaa korteni kekoon. Nyt alkaa olla parhaat ajat käsillä pottusalaateille kunhan saadaan ihania siiklejä kauppoihin. Omaan salaattiin jouduin käyttämään vielä länsinaapurin siiklejä eikä ne t i e t e n k ä ä n maistuneet niin hyvälle kuin kotimaiset, mutta pakon edessä oli nöyrryttävä.

Mun makuun perunasalaatti on ilman majoneesi- tai kermaviilikastiketta. Maustan sen useimmiten perus salaattivinegretillä jossa on oliiviöljyä, balsamicoa tai sitruunamehua, suolaa, pippuria ja yrttejä.  Monesti lisään joukkoon myös pestoa.

Olin tehnyt rucolapestoa pastan kanssa syötäväksi ja lopulla pestolla päätin maustaa ne ruåtsalaiset perunat. Rucolapeston maku on pippurisempi kuin tavallisen basilikasta tehdyn, joten sitä kannattaa lisätä ruokaan vähän varovaisemmin. Ja rasiassa myytävä italialainen rucola on vielä voimakkaampaa kuin kotimainen yrttipurkkirucola. Tästä syystä ainesten määriä on vähän vaikea antaa. Pestoa kannattaakin maistella tekovaiheessa ja lisäillä sitten aineksia enemmän tai vähemmän, oman maun mukaan.  


RUCOLAPESTOLLA MAUSTETTU PERUNASALAATTI

2-3 annosta

Pesto:
n. 30 rucolan lehteä
vajaa desi pinjansiemeniä
vajaa desi raastettua parmesaania
1 - 1,5 dl oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa

Surauta kaikki ainekset sauvasekoittimella suht tasaiseksi kastikkeeksi, oliiviöljy lisätään joukkoon vähitellen.

Pesto kannattaa laittaa jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi makuuntumaan ennen käyttöä ja maku vain paranee!

Perunasalaatti:
300 g uusia perunoita
2 rkl oliiviöljyä
tilkka sitruunamehua
pieni salottisipuli hienoksi viipaloituna
1 rkl rucolapestoa
ripaus suolaa

Keitä perunat ja lisää muut maut lämpimien perunoiden joukkoon. Sekoita ja anna makujen hetki tasaantua. Tarjoile lämpimänä tai haaleana.



Kuvassa oli tarkoitus olla perunoiden seurana paistettu siikafile jonka nahka olisi kauniin rapsakan kullanruskeaksi paistunut. Tosiasiassa siinä on paistettu siikafile, noin kymmenessä osassa. Siinä aasinsilta seuraavaan asiaan, taikka ongelmaan.

Voisiko joku ystävällinen vinkata mulle hyvää paistinpannua?

Ostin noin kolme vuotta sitten Hackmanin Matador-pannun. Puolen vuoden käytön jälkeen sen pinnoite alkoi kulua pois josta reklamoin Hackmanille, he totesivat siinä olevan valmistusvian ja sain uuden pannun tilalle. Nyt on mennyt pari vuotta uudemman pannun kanssa ja viimeiset puoli vuotta siihenkin on kaikki mahdollinen tarttunut kiinni hyvästä hoidosta huolimatta. Hackmania en enää huoli, mikä tilalle? Yksi loistava valurautapaistinpannu mulla on, mutta sitä en viitsis aina käyttää.
Onko kokemuksia Swiss Diamond- tai De Buyer-pannuista?
Auttakkee!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Raparperimehu



Kun joka nurkka puskee raparperia eikä raparperipiirakkaakaan jaksa syödä määräänsä enempää, kannattaa varsia alkaa työstää mehuksi. Omasta mielestäni raparperimehu on ehkäpä mehuista parhainta ja sitä on todella helppo tehdä. Näin alkukesästä tulee paras mehu sekä maultaan että väriltään. Kannattaa valita mahdollisimman punaisia varsia sillä niistä mehu saa pinkeimmän värin.

Kirkkaan mehun salaisuus piilee siinä, ettei raparpereja sekoitella keitettäessä eikä raparperimassaa painella siivilöinnin aikana.

Tein mehun vanhalla tutulla Hesarin ohjeella. Sitä voi maustaa eri tavoin esimerkiksi tuoreella inkiväärillä, kanelilla, vaniljalla tai vaikka tähtianiksella, josta odotankin maistiaisia äidin testierästä.

RAPARPERIMEHU

noin 5 dl valmista mehua

1 l raparperia paloina
5 dl vettä
1 dl sokeria
puolikkaan sitruunan mehu

Pese ja pilko raparperit kuorineen pieniksi paloiksi.

Mittaa kattilaan vesi ja raparperit ja anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. (Muista: älä sekoita jos haluat kirkasta mehua.)

Siivilöi mehu ja kaada kattilaan. (Muista taas: älä painele raparpereja vaan anna siivilöityä itsekseen, jos siis haluat kirkasta mehua.) 

Lisää sokeri ja anna sen liueta mehun joukkoon. Lisää lopuksi sitruunan mehu ja jäähdytä. 

Laimenna mehua veteen tai kuplaveteen. 

Tällä tavoin valmistetun mehun pitäisi säilyä pari viikkoa viileässä. Mulla se hupenee niin nopeasti, ettei säilymisestä ehdi tulla kokemuksia.


torstai 14. kesäkuuta 2012

Taste of Helsinki

Nelipäiväinen, monessa maassa jo tuttu ruokafestari rantautui ensimmäisenä Pohjoismaista Suomeen!
Taste of Helsinki -tapahtuma järjestetään 14.-17.6. ja festarin ideana on, että pikkurahalla voi koota huippuravintoloiden ruoka-annoksista mieleisensä menun valitsemalla alkuruuan yhdestä, nappasta pääruuan toisesta ja jälkkärin kolmannesta ravintolasta. Tämän kaiken voi toistaa niin monta kertaa kuin napa vain sallii. Ja ruuat nautitaan tietenkin kera hyvien juomien.


Tapahtumassa on tarjolla muutakin ohjelmaa mm. olut- ja viinitastingeja, tunnettujen kokkien ruokanäytöksiä, livemusaa sekä jonkin verran muita näytteilleasettajia.
Kattauksia on kaksi päivässä, lounas ja illallinen, ja festarilla maksetaan omalla valuutalla joka on nostalginen markka (1 markka = 1 euro). Markkoja voi vaihtaa rahanvaihtoständillä tai alueella kiertäviltä rahanvaihtajilta. Myös viinilasi tulee lunastaa panttia vastaan etukäteen. 
Ruoka-annokset maksavat 4 - 6 markkaa ja lasin viiniä saa 6 - 8 markalla.

Ruokatarjonnasta vastaavat helsinkiläiset huippuravintolat Farang, Muru, Juuri, Demo, Carelia, Aito ja Toscanini. Mukaan on saatu myös kirkkonummelainen Bistro O mat, turkulainen Smör ja ravintola C Tampereelta.



Korkkasin Taste of Helsingin avajaispäivän iltakattauksessa lämpimästä ja aurinkoisesta säästä, loistavasta seurasta, ihanasta tunnelmasta ja letkeästä musasta nauttien. Kaiken päälle vielä mahtavaa ruokaa ja viiniä. Voiko kesäiltaa enää paremmin viettää!

Jonoja muodostui alussa luonnollisesti rahanvaihtopisteeseen sekä ravintoloiden eteen, suosituimpien raflojen eteen hyvinkin pitkiä, mutta ne vetivät yllättävän hyvin. Jossain vaiheessa iltaa alkoi menuihin ruokien päälle ilmestyä henkseleitä, toivottavasti viikonlopun aikana osataan varautua suurempaan menekkiin. 

Jätin kaiken ylimääräisen ohjelman muiden seurattavaksi ja keskityin vain olennaiseen. Seuraavassa illan makupaloja omalta ja siskon lautaselta maisteltuna:

Marinoitua kuhaa, parsaa ja sitruunaverbenaa / Smör

Grillattua luomukaritsankylkeä, varhaiskaalisalaattia ja savuomenavoita / Juuri

Koivunsilmuilla savustettua lohipastramia / Aito

Punaviinirisottoa ja iberico-porsaan bavettea / Muru

Kukkakaalivanukas ja rapeaa mallasleipää / Juuri



Paistettuja kampasimpukoita ja hasselpähkinävoita / Carelia


Iberico-porsasta ja romescoa / Carelia

Mallasvanukasta ja karpaloita / Aito

Herukanlehtipannacottaa, mansikkasorbettia ja raparperia / Smör

 Jätin Farangin tarkoituksella väliin koska siellä on tullut visiteerattua jo muutama kerta ja maut ovat tuttuja. Myös Muru, vaikka onkin mun lempiravintola, oli tarkoitus kiertää samasta syystä mutta kaverin vuolaat kehut punkkurisotosta ja possusta sai mut sortumaan. Kaikki annokset olivat todella hyviä enkä osaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen mutta jos yksi olisi aivan pakko valita, niin olkoon se Aito-ravintolan mallasvanukas. Erikoisen kuuloinen yhdistelmä joka toimi aivan loistavasti, mahtava makuelämys! 

Taste of Helsinki, toivottavasti tapaamme ensi vuonna uudestaan!

 

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Kesäinen synttäripavlova


Blogin 1-vuotissynttäripäivä meni ohi viikonloppuna ihan huomaamatta. Ensimmäinen blogivuosi on vierähtänyt hurjan nopeasti. Mietin silloin aikanaan melko pitkään hommaan ryhtymistä, lukisiko tätä nyt kukaan vai hukkuisiko mun tekele bittiavaruuteen kaikkien tuhansien blogien joukkoon. Nyt onnittelen itseäni että aloitin, sillä tämä on ollut paitsi aikaa vievää, myös aivan hurjan antoisaa. On tullut kokeiltua paljon erilaisia ohjeita ja siinä sivussa olen itsekin oppinut uutta, joskus erehdyksenkin kautta.
Blogiin kirjoittelun siivellä olen saanut toisenkin kivan hobbyn, nimittäin valokuvaamisen. Olen aina tykännyt räpsiä kuvia mutta tämän vuoden aikana olen oppinut siitä enemmän kuin koskaan, ja harjoittelen lopun ikääni tulematta koskaan täysinoppineeksi. Ruuat siinä vaan ehtii jäähtyä koska kaikki on kuvattava, tulee niistä sitten juttu taikka ei. 
Aikaisemmin ruokainspiraation lähteenä mulle toimi pitkälti ulkomaiset blogit mutta tämän vuoden aikana olen löytänyt tieni mainioihin kotomaan blogeihin. Kiitos kaikille kanssabloggaajille mukavasta vuodesta ja suurkiitokset postauksiani kommentoineille. Ette ehkä usko, mutta pienikin sananen tuolla kommenttilootassa lämmittää sydäntä!   

Blogin synttäripäivänä vietettiin myös äidin synttäreitä ja niitä sentään muistettiin juhlistaa, muun muassa tällä marjaisalla pavlovalla.
Kesällä on kiva koristaa kaffepöytä näyttävillä ja (mukamas) keveämmillä marenki-ihanuuksilla, pavlovan lisäksi vaikkapa herkullisella britakakulla. Ja maistuuhan hyvät marengit sellaisenaankin, niitä on muuten yllättävän helppo valmistaa itse.


MARJAISA PAVLOVA

Käytin pavlovan pohjaan samaa ohjetta jolla tein talvella marenkeja. Määrät oli prikulleen samat mutta suklaan ja pähkinät jätin pois.

Kun marenki on vatkattu, levitä se haluttuun muotoon leivinpaperille. Jos haluat tarjota pavlovan tietynlaisella tarjoiluvadilla, sen ääriviivat kannattaa piirtää leivinpaperille jonka sisälle sitten levität marengin. Levitä marenki niin että se hieman nousee reunoiltaan. Kypsennä 150 asteessa 45 minuuttia, poista uunista lämpö ja jätä marenki uuniin kuivumaan kunnes uuni on jäähtynyt. 

Marenkipohjan tulee olla täysin jäähtynyt ennen täyttämistä. Pohjan voi loistavasti tehdä etukäteen, se säilyy huoneenlämmössä parikin viikkoa.

Täytin pavlovan seuraavasti:

Raparperihilloke:

2 raparperin vartta
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
tilkka vettä

Pilko raparperit pieniksi paloiksi ja keitä niitä sokerin ja vesitilkan kanssa kunnes raparperit ovat aivan pehmeitä. Jäähdytä.

Levitä raparperihilloketta ohuesti marengin pintaan.

Kerma-jugurttivaahto:
 
2 dl kuohukermaa
2 dl turkkilaista jugurttia
2-3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria

700 - 800 g marjoja (mansikoita, mustikoita, vadelmia)

Vatkaa kerma vaahdoksi sokerien kanssa ja sekoita lopuksi joukkoon jugurtti.

Levitä vaahto marenkipohjan päälle ja päällimmäiseksi marjat.

Pavlova kannattaa täyttää vasta vähän ennen tarjoilua ettei marenkipohja pehmene liikaa.



Ja hei, käy tykkäämässä Soul Kitchenistä myös facebookissa! Tykkäys-nappulan löydät blogin oikeasta reunasta.


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Tomaattinen juustopiirakka, juustoinen tomaattipiirakka


Helppo, nopea ja herkullinen hätävarapiirakka syntyy valmiista voitaikinasta.
Ohjeen olen saanut ehtymättömästä reseptiarkistosta eli siskolta, ja se muokkautuu helposti parsa-, kala-, sieni-, lihapiirakaksi, you name it and just do it. Ohjeessa tarvittavia juustoja ja yrttejäkin voi vaihdella mielensä mukaan mutta mä heittäydyin täysin ohjeen orjaksi enkä muuttanut mitään. Hyvvvää oli oikein kolomella veellä, mummulan murteella sanottuna.


TOMAATTINEN JUUSTOPIIRAKKA

1 paketti valmista voi- tai lehtitaikinaa (500 g)
1 rasia kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
yrttejä (basilikaa, oreganoa)
1 rkl dijon-sinappia
vajaa desi parmesaania raastettuna
vajaa desi Gruyerea raastettuna
vajaa desi mozzarellaa pieneksi kuutioituna

Sulata voitaikina paketin ohjeen mukaan, levitä leivinpaperille ja kauli vähän ohuemmaksi.

Puolita tomaatit kulhoon ja lisää joukkoon loraus oliiviöljyä, suolaa, pippuria sekä silputut yrtit.

Leikkaa veitsellä viillot kauttaaltaan taikinaan noin sentin päähän reunoista,  näin reunat kohoavat kivasti piirakan ympärille.

Voitele pohja sinapilla.

Ripottele juustot pohjalle.

Lisää tomaatit juustojen päälle leikkuupuoli ylöspäin, etteivät kostuta liikaa taikinapohjaa.

Paista 225 asteessa 25 minuuttia, tai kiertoilmassa 200 asteessa vartti (tai niin kauan että taikina ja juusto saa väriä).

Tästä määrästä voi tehdä myös neljä valmista annospalaa leikkaamalla taikinan neljään osaan,  "reunottaa" jokaisen erikseen ja täyttää ne. Melko söpöjä olisivat sellaiset.

Nyt lähden istuskelemaan parvekkeelle ja pahoittamaan mieltäni. Aurinkoista sunnuntaita! 


keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Lemon posset


Tämän brittiläisen sitruunavanukkaan ohje löytyi viime helmikuun Glorian ruoka&viini -lehdestä ja sitä on saatu ihastella jo ainakin Äidin reseptien Nannan sekä Kilinkolin Riikan tekemänä.

Helppousasteeltaan tämä on maailman simppelein jälkiruoka. Tarvitaan ainoastaan kolmea asiaa: kermaa, sokeria ja sitruunaa. Tekovaihe kestää noin 10 minuuttia jonka jälkeen hyydyttelyä viileässä vähintään kolme tuntia. Jälkkäri siis hyytyy vanukkaaksi ilman liivatetta sitruunan hapon ansiosta ja siksi se soveltuu hyvin myös niille, jotka haluavat välttää liivatteen käyttöä. 

Tein possetit ohjeen mukaan, annoin olla jääkaapissa ainakin viisi tuntia ja kun vein ne tarjolle, pinta oli hyytynyt mutta loppu olikin juoksevaa velliä. Tosin oikein hyvän makuista velliä, mutta se ei vastannut mun ajatustani vanukkaasta.

Asia jäi kaivelemaan sen verta paljon, että seuraavana päivänä googlasin possettiohjeita ja joltain enkkusaitilta löysin kokkaavan herran harmittelemassa samaa asiaa. Hän sai vastaukseksi että herra hyvä, käyttämänne sitruuna ei vain ole ollut tarpeeksi hapokasta.

Kerta edellisillan kuvatkin meni ihan pieleen niin päätin koklata uudelleen. Tein puolet pienemmän satsin koska possetit tuli nyt pelkästään omaan käyttöön. Maistoin sitruunan mehua ennen sen lisäämistä ja hapot tuntuivat olevan hyvin kohdillaan ja tujautin sitä pikkusen enemmän kuin ohjeessa käskettiin, ihan vain varoiksi. Reilun kahden tunnin hyydyttämisen jälkeen possetit olivat muuttuneet samettisiksi paksunpehmeiksi vanukkaiksi, eli onnistui ne sittenkin!

Söin sitten kolme päivää lemon possetteja, täytyyhän sitä bloginsa eteen uhrautua.


LEMON POSSET
ohje 4 - 6:lle

4 dl kuohukermaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl sitruunan mehua (multa meni tähän 2 sitruunaa)

Mittaa kerma ja sokeri kattilaan, keitä kolmisen minuuttia koko ajan sekoitellen, keitos saa poreilla kunnolla.

Nosta kattila hellalta ja sekoita joukkoon sitruunan mehu. Maistele ja lisää joko sokeria tai mehua, jos tarve vaatii.

Kaada seos neljään lasiin, peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi.

Englannissa possetit tarjotaan usein ohuiden keksien kanssa. Mä tarjosin ne vieraille (ja myöhemmin itselleni) sitruunamehussa marinoitujen mansikoiden kanssa.


PS  tuosta määrästä tulee noin kuusi desiä. Desin annos per henki on mielestäni käypä määrä normaaliksi jälkiruuaksi (siis tätä lajia, ei tietenkään koske jäätelöä) koska tämä on hyvin täyteläistä ja makeaa, vaikkakin kirpsakkaa.




sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Lammastagine


Näin hyvää lammastaginea en muista koskaan syöneeni! Iso kiitos ohjeesta lähtee Ameriikan pikkuserkulle joka postasi sen feispuukkiin omien kehusanojensa saattelemana.

Sain pari ystävää ruokakylään viikonloppuna, viikkoni oli ollut melko kiireinen ja tiesin jo etukäteen etten ehdi kokata mitään monimutkaista ja suuritöistä. Tämä ruoka oli täydellinen tähän tarkoitukseen. Vaikka taginen hauduttamiseen menee muutama tunti, sen alkuvalmistelut ei ole suuritöisiä ja ruuan voi valmistaa jo edellisenä päivänä ja lämmittää uudelleen tarjolle. Maku siitä vain paranee.

Mausteita tähän tulee iso liuta. Jos jokin niistä puuttuu niin sitten koko homman voi unohtaa.
No ei vaineskaan, tämä ei todellakaan kaadu siihen jos jonkin mausteen jättää pois. Mulla ei ollut valkosipulijauhetta ja jauhetun kanelin korvasin parilla kanelitangolla. Lihana käytin karitsan paistia joka oli todella mureaa!


LAMMASTAGINE
ohjeesta riittää 4-6 hengelle

1 kg lampaan- tai karitsanpaistia n. 3 cm paloina
oliiviöljyä
2 tl paprikajauhetta
1/4 tl kurkumaa
1/2 tl jauhettua kuminaa
1/4 tl cayennepippuria
1 tl kanelia
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl kardemummaa
1 tl suolaa
1/2 tl jauhettua inkivääriä
hyppysellinen sahramia
3/4 tl valkosipulijauhetta
3/4 tl jauhettua korianteria
2 sipulia lohkoina
5 porkkanaa leikattuna n. 5 cm siivuiksi
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
yhden sitruunan raastettu kuori
5 dl kanalientä
1 rkl tomaattipyrettä
1 rkl hunajaa
(maizenaa)

Laita lihapalat kulhoon ja sekoita joukkoon pari ruokalusikallista oliiviöljyä.

Sekoita kaikki kuivat mausteet keskenään, lisää ne kulhoon ja sekoita hyvin lihojen joukkoon.
Peitä kulho ja laita viileään maustumaan vähintään 8 tunniksi, mieluiten yön yli.

Kuumenna loraus oliiviöljyä padassa ja ruskista lihapalat kolmessa erässä. Ota paistetut lihat sivuun, lisää pataan sipulit ja porkkanat ja paista niitä 5 min.

Lisää joukkoon hienonnettu valkosipuli ja inkivääri ja hauduta toiset 5 min.

Laita lihat takaisin pataan, lisää sitruunan kuori, kanaliemi, tomaattipyre ja hunaja. Kuumenna kiehuvaksi ja kypsennä sen jälkeen miedolla lämmöllä kannen alla 1,5 - 2 tuntia (mun tagine kypsyi kolmisen tuntia). Sekoittele välillä.

Jos lientä tuntuu tulevan liikaa voit saostaa sitä maizenalla.

Tarjosin taginen kanssa kuskusia jonka valmistin paketin ohjeen mukaan, mutta lisäsin kuuman veden joukkoon kourallisen Turkista ostamaani kuivattua vihannessekoitusta. Jos tuollaisia kuivattuja vegejä ei ole tarjolla, niin esikypsytetyt tuoreet vihannekset käy loistavasti.
Tein myös samaa tomaatti/kevätsipuli/korianteri salaattia jota tein mun aasialaisten lohipihvien kaveriksi. 

Suosittelen kokeilemaan, oli todella herkkua!
   

Boulevard Social

Onnistuin saamaan pöydän viime viikolle aivan vasta-avattuun Boulevard Socialiin.
BS on Tomi Björckin ja Matti Wikbergin kolmas ravintola Helsingissä. Ne kaksi muuta ovat aasialaisiin makuihin erikoistuneet Farang ja Gaijin. Neljäs ravintola, Farang sekin, avaa ovensa ensi vuoden alussa Tukholmassa. Kaveruksia voisi jo varmaan tituleerata syystäkin ravintolamoguleiksi.

Hieman kyllä ihmettelin poikien kunnianhimoa kun luin viime talvena tästä kolmannesta tulokkaasta. Farang on toiminut hyvällä menestyksellä muutaman vuoden, Gaijin avattiin vasta vuosi sitten. Yhtään mitään ravintolan pyörittämisestä ymmärtävänä kuvittelin, että kahden megasuositun ravintolan pyörittäminen olisi jo suuren suuri homma, miten ne selviää vielä kolmannesta näin lyhyen ajan sisällä. Ja sitten vielä se tuleva Tukholman Farang tähän päälle!

BS:n makumaailma poikkeaa kuitenkin edeltäjistään, se keskittyy Välimeren ympäristöön ja lähinnä Lähi-idän makuihin. Eli kaippa tällä ravintolalla oli tilausta. Ja hyvällä henkilökunnalla on varmasti myös iso osuutensa ravintolan menestyksessä, sitä Tomi ja Matti ovat osanneet ympärilleen kerätä ennenkin. BS:n keittiössä hääräsi muuten tuttu mies, Top Chefissäkin kisannut Kristian Perkola.

Tykkäsin kovasti ravintolan sisustuksesta ja tunnelmasta. Kattauksen vesilasit oli kauniit, ei peruspelkistetyt niin kuin ravintoloissa yleensä.
Farang ja Gaijin ovat kuuluisia loistavista drinkeistään eikä pettymystä tuottanut tämäkään paikka, alkudrinkiksi tilaamani LL Cool J oli juuri niin raikas kuin lista lupasi: mandariinia, mansikkaa, rosmariinia ja sitruunaa. Ihana!


Meitä oli neljän ystäväisen seurue josta yksi oli isosti raskaana. Tilasimme maistelumenun josta raskaana oleva kaverimme ilmoitti kaikki osaset joita hän ei voi syödä ja ne luvattiin korvata jollain muulla, tai paistaa kypsemmiksi. Näin ei kuitenkaan ihan tapahtunut. Kala ja simpukat eivät olleet aivan kypsiä, tartar-lihan tilalle hänelle tuotiin ankanmaksamoussea joka sekin on nou nou. No, en nyt odota että ravintolan keittiö tuntee raskausajan ruokasuositukset läpikotaisin, mutta meitä vähän hymyilytti. 

Ensimmäisenä saimme grillattua vihersimpukkaa jonka kanssa punaista harissaa ja chorizo-salsaa. Tykkään harissasta mutta se peitti alleen kaikki muut maut. Ja simpukka olisi voinut olla kypsemmäksi grillattu.


Seuraavasta annoksesta muistin ottaa kuvan vasta kun lautanen oli jo kaavittu puolityhjäksi. Marmorihärkä tartar ja harissa remouladea. En ole yhtään tartar-pihvin ystävä, mutta tämä oli todella hyvää!


Sitten seurasi kampasimpukkaa, fetaa ja ceviche-lientä jossa kurkkua ja tomaattia, päällä merileväkaviaaria. Simpukka oli jälleen liian raakaa mun makuuni. Liemessä taas niin paljon uusia jänniä makuja, että se piti kulauttaa simpukankuoresta suuhun viimeistä pisaraa myöten. Tykkäsin fifty-sixty.



Ja taas tuli herkkua, mintulla maustettua lampaankyljystä, pinjansiementä ja lampaanmaitojuustoa.



Viides annos oli rapeapintaiseksi paistettua lohta, hunajadressing, viinirypälettä ja omenaa.
Meitä vaivaa varmaan sukuvika siskoni kanssa sillä inhoamme molemmat liian raa'aksi jätettyä kalaa (sushi on asia erikseen!). Nykyisin tuntuu olevan "se juttu", että kala ja simpukat pitää jättää enemmän kuin puoliraaoiksi. Ollaan siis moukkia molemmat ja tykätään lähes ylikypsäksi paistetusta kalasta, siksi tämä lohi ei uponnut meikäläiseen. Eikä lohi muutenkaan sopinut tähän makumaailmaan, mun mielestä.



Viimeisenä suolaisena ruokana saimme lampaanlihasta tehtyä shish-kebabia joka tuli pöytään asianmukaisesti vartaassa. Lisukkeina oli baba ganoushia (munakoisotahnaa), hummusta, fenkolisalaattia ja chilimajoneesia. Lammas oli hyvää mutta sori vaan, mun baba ganoush on parempaa.



Jälkkäriksi oli "social" baklava ja vaniljajäätelöä. Juuri Istanbulissa lomailleena makumuistissani oli sikäläinen täydellinen baklava. Tämäkin oli hyvää mutta maistui mun mielestä enemmän struudelilta, ehkä se "social" baklavan edessä tarkotti just sitä?


Otin menun seuraksi vain punaviinia ja tarjoilija suositteli kreikkalaista punkeroa, nimeä en muista, mutta se passasi ruokien kanssa oikein hyvin. Ja siitä myös plussaa ravintolalle, että ovat valinneet tällaisia yllätyksiä viinilistalleen.

Mitäs mieltä olimme menusta? Minä ja toinen kaverini tykättiin liharuuista, kala ja simpukat eivät saaneet hurraa-huutoja kummaltakaan. Kolmas ei tykännyt muuta kuin jälkkäristä. Nyt viimeisillään raskaana oleva ystäväisemme ilmoitti haluavansa tänne syksyllä uudestaan ilman mahaa, silloin hän saa syödä ja juoda ilman rajoitteita. Hanski, mä lähden sun kaveriksi! Haluan ehdottomasti antaa ravintolalle toisen mahdollisuuden mutta seuraavalla kerralla tilaan listalta vain sitä mitä mieli tekee, siellä oli paljon herkullisen kuuloisia juttuja.