keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Pehmoinen mustajuurikeitto


Mustajuuri on vänkä juures. Sen maku on todella mieto mutta silti siitä syntyy taivaallista keittoa ja gratiinia. Mustajuurikeittoa olen tehnyt aikaisemmin tällä hyväksi todetulla ohjeella (500 g maa-artisokkia korvataan samalla määrällä mustajuuria). Nyt sain taas äidiltä nipun kotiplantaasin mustajuuria ja vaihtelun vuoksi halusin tehdä niistä ensin jotain ihan uutta, kunnes näin Jonnan maa-artisokkakeitto -postauksen. Mustajuurethan aivan huusivat pääsyä tuohon keittoon!

Jos ovat maa-artisokat kettumaisia kuorittavia niin eivät ole mustajuuretkaan mukavimmasta päästä.
Kuoriminen kannattaa tehdä lavuaarissa sanomalehden tai talouspaperin päällä, silloin kuoren palaset ei lentele ympäriinsä (mun käsittelyssä ne aina tuppaa lentelemään) ja käsiin kertakäyttöiset suojahanskat, jos sellaisia omistat. Nimittäin mustajuurta kuoriessa siitä erittyy tahmeaa nestettä joka tarttuu ja sotkee helposti, ja jota on vähän hankala pestä pois.
Kuoritut juuret tummuvat hyvin nopeasti joten ne kantsii heti laittaa kylmään (sitruuna)veteen.





MUSTAJUURIKEITTO

 

Keitosta riittää kahdelle, tai alkuruokakeittona neljälle.
Ohje on muokattu Suolaa & hunajan maa-artisokkakeitosta.


500 g mustajuuria
1 pieni salottisipuli
voinokare
2 dl kermaa
4 dl maitoa (varaa hiukan enemmän, jotta voit tarvittaessa ohentaa keittoa)
valkopippuria
suolaa

Kuullota pilkottu salottisipuli voissa kattilassa. Lisää pestyt, kuoritut ja pilkotut mustajuuret ja freesaile niitäkin hetki.

Lisää maito ja kerma, suola ja valkopippuri ja keitä mustajuuret kypsiksi.

Soseuta keitto sileäksi. Lisää tarvittaessa maitoa, jos keitto tuntuu liian paksulta.



Kivistössä tehtiin muuten mahtavaa sellerikeittoa, tätäkin pitää kokeilla!

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Uunissa paistettu camembert


Perjantai-iltana Gloria Blog Awardseissa palkittiin ensimmäistä kertaa suomalaisia ruoka- ja sisustusblogeja. Ruokablogien valiojoukosta ammattilaisraati valitsi maamme parhaaksi Chez Jasun ja Suomen kauneimman kruunun sai kutreilleen Vatsasekaisin kilinkolin. Onnittelurutistukset teille, olette voittonne ansainneet!
Juhlailta oli hauska, jatkot ehkäpä vielä hauskemmat mutta mahtavinta oli vihdoinkin tavata kasvoja tuttujen blogien takaa. Oli kiva nähdä teitä kaikkia!

Sunnuntai-ilta on mennyt huomattavasti tylsempää tuloslähetystä seuratessa. Eihän tällaista kestä ilman glögiä ja kunnon iltapalaa, vaikkapa vanhaa klassikkoa "uunijuustoa". Niin kevyttä ja terveellistä. En ole kovin haisulijuustojen ystävä ja hieman pahaa teki jääkaapin ovea raottaessa sieltä tuleva vahva camembertin lemahdus. Mutta uuni vei pahimman terän tuoksusta ja maku muuttui ihanan pehmeäksi. Juustohifistin mielestä varmaan pilasin tällä tavoin hienon juuston mutta minulle tämä maistui glögin kanssa.

UUNISSA PAISTETTU CAMEMBERT

 

Camembert-juusto lastukuoressa
3 valkosipulinkynttä
2 rkl valkoviiniä
pari timjaminoksaa
mustapippuria

Kuori ja leikkaa valkosipulinkynnet puoliksi. Kiehauta tilkka vettä ja laita kynnet noin minuutiksi kuumaan veteen. Näin ne eivät kärähdä uunissa paiston aikana (opin tämän Australian Masterchefista).
 
Poista juuston ympäriltä muovikääre ja aseta juusto takaisin lastukuoreensa.

Tee veitsellä reikiä juustoon ja asettele jokaiseen valkosipulinkynnen palanen.

Kaada viiniä juuston päälle ja varmista, että se imeytyy. Laita päälle vielä pari timjamin oksaa ja rouhaise vähän mustapippuria.

Paista uunissa 200 asteessa 15 minuuttia.

Dippaile hyvää maalaisleipää sulaan juustoon. Slurps.


maanantai 22. lokakuuta 2012

Äkta wallenbergare


Satuttiin maman kanssa syyskuussa ravintola Nokan pientilatorille jossa ensimmäisenä meitä oli vastaanottamassa Herrakunnan Lampaan tilalliset Vihdistä. He myyvät tilallaan omaa karitsaa ja lisäksi syksyisin kausituotteena vapaana temmeltäneen laidunvasikan lihaa. Vasikanliha on edelleen meillä melko harvinaista herkkua. Helsingissä sitä saa Stockalta ja välillä hallista, mutta muissa kaupoissa en juurikaan ole nähnyt, tilaamalla sekin varmaan onnistuisi. Vasikanliha on hyvää mutta muuta kuin onnellisen vasikan lihaa en suostu hankkimaan.

Päätimme kaksissa naisin äidin kanssa tilata yhteisen 10 kilon vassulajitelman jonka muutama viikko sitten kävimme Vihdistä hakemassa. Lajitelmassa oli paistilihoja, keittolihaa, entrecotea ja jauhelihaa. Tämän päälle mukaan lähti vielä kilon paketit ossobucoa. Että hyvissä lihoissa tässä nyt ollaan, viisi kiloa vasikanlihaa ja pian saan kokonaisen karitsan. Pakastimeni kiittää!

Olisipa mahtavaa tehdä jatkossakin kaikki lihaostokset suoraan pientuottajilta. Siinä näkee mistä liha on peräisin ja kuinka mukavien ihmisten hoivassa eläimet ovat saaneet kasvaa. Alkuun vähän pelkäsin joudunko katsomaan paikan päällä vasikkaa suoraan sen suloisiin silmiin jonka jälkeen ostan tämän sisaruksen pakattuna vakuumipusseihin. Onneksi näin ei käynyt, ja lampaatkin laiduntivat tarpeeksi kaukana etten päässyt niitä silittämään ja alkamaan kasvissyöjäksi.

Eilen kokkasin sitten ensimmäisen kilon tätä jauhelihaa ja miksipä muuksi kuin wallenbergin pihveiksi. Yritin etsiä netin syövereistä mahdollisimman aitoa wallenberggiohjetta mutta aidoiksi kehutaan yhtälailla pihvejä jotka maustetaan nelimausteella kuin niitä, jotka maustetaan pelkästään valkopippurilla. Aidoiksi ne tekee joka tapauksessa vasikanliha. Maustoin pihvini nelimausteella mutta kun sen nimistä mausteseosta ei enää kaupasta saa, sekoitin mausteet itse.

Kilosta jauhelihaa tein 16 piffiä, pakastin kiittää jälleen, mutta onneksi niitä on nyt varastossa kun wallenbergin himo taas yllättää. Ja sainpas vihdoinkin tämän pitkään to cook -listalla keikkuneen ruuan viivattua yli, hurraa!


WALLENBERGIN PIHVIT 


1 kg vasikan jauhelihaa
5 munankeltuaista
3 tl nelimaustetta: 2 osaa valkopippuria, 2 osaa muskottipähkinää, 1 osa maustepippuria, 1 osa neilikkaa, kaikki jauhettuna
(tai pelkästään valkopippuria)
suolaa
4 dl kuohukermaa
2-3 dl jauhettua eilisen päivän vaaleaa kuivahtanutta leipää
voita paistamiseen

Huomioi, että ainesten ja sekoitusastian tulee olla kylmiä koko valmistuksen ajan. Pihvien kuuluisi olla sisältä pehmeitä ja ilmavia joten sekoitin jauhelihamassan monitoimikoneessa, että liha hienontuisi entisestään. Mutta voit toki sekoittaa ainekset tavallisessa kulhossa keskenään. 

Sekoita jauhelihan joukkoon mausteet ja keltuaiset. 

Lisää kerma vähitellen hyvin sekoittaen. 

Muotoile massasta pyöreähköjä pulleita pihvejä ja paneroi ne leipäjauheessa.

Paista pihvejä pannulla voissa miedolla lämmöllä. Ja ihan reippaasti sitä voita niin saat rapsakan paistopinnan. Pihvi saa jäädä sisältä aavistuksen punertavaksi.

Tarjoile pihvit perunamuussin, herneiden ja puolukkasurvoksen kanssa, niin tekevät ruotsalaisetkin.


perjantai 19. lokakuuta 2012

Lisboa cidade maravilhosa!

Pikku piipahdus Lissabonin auringossa teki hyvää. Muistin kaupungin 20 vuoden takaiselta viime visiitiltä vähän takapajuisena hörhölänä mutta ne ajat olivat poissa. Kauneusleikkausta ei kaupunki vuosien saatossa ollut käynyt läpi ja hyvä niin. Lissabon on edelleen karun kaunis jossa enemmän ja vähemmän ränsistyneet rakennukset tönöttävät kauniiden huviloiden ja taidolla kaakeloitujen talojen rinnalla. Muutos näkyi enemmänkin ihmisissä, enää ei tuijotettu ihmetellen vierasta kieltä puhuvaa turistia, ja länsimaisemmassa katukuvassa. Hassua todeta tällä tavalla Manner-Euroopan läntisimmästä pääkaupungista.
Tässä vähän otoksia neljän päivän retkeltä, siispä näihin kuviin ja tunnelmiin...

Alfaman kattojen yllä


Näkymä hotellin partsilta, Marques de Pombalin aukio

Linjan 28 kyydissä näkee hyvin vanhaa kaupunkia ja kyyti oli paikoitellen vallan vauhdikasta

Pikkujäppinen varasti koko shown

Bairro Alto

Bairro Alto

Köysiratavaunu auttaa kun ei itse jaksa kiivetä

Kastanjoita

Kauniita seinäkaakelointeja


Kohtalokasta fadoa



Alfama

 

Ruokaa ja shoppailua

Cervejaria Ramiro
Av. Almirante Reis 1
Anthony Bourdain vieraili täällä Lissabon-jaksossaan. Pitkä jonotus kannatti sillä valkosipulilla höystetyt tirisevät shrimpit ja simpukat oli t-ö-r-k-e-e-n hyviä!

Killerishrimpit


Killerisimpukat



Vaniljamössöllä täytetyt pastel de natat, nam nam.

Grillatut sardiinit, nam nam.
Lisää shrimppejä, näitä olisi voinut syödä loputtomiin


(S)portviiniä joka välissä, että jaksaa.

Conserveira de Lisboa
Rua dos Bacalhoeiros 34 (Baixa)
Kalasäilykkeitä aina vuodesta 1930 asti, lattiasta kattoon.





Silva & Feijó
Rua dos Bacalhoeiros 117
Pieni soma puoti täynnä paikallisia herkkuja mm. juustoja, pateita, hilloja, Ginjinhaa (kirsikkalikööriä), kalasäilykkeitä.









Cafe Galeria House of Wonders
Largo de Misericordia (Cascais)
Taidetta, astioita, käsin maalattuja kaakeleita, sympaattinen kahvila ja ihana kattoterassi kahvitteluun.






  

Cascais


















sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Päärynä-gorgonzolapiirakka


Glögihammastani alkaa kolottaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Tänä vuonna olisin ollut aivan valmis korkkaamaan pullon jo kuukausi sitten, ehkäpä syynä on pitkään vaivannut sateinen syksy. Kävin eilen toiveikkaana pitkäripaisessa mutta siellä kerrottiinkin glögikuorman saapuvan vasta viikon kuluttua, ehkäpä ensi viikonlopuksi niitä sitten saadaan.
Olin suunnitellut viettäväni lauantai-iltaa glögihöyryissä päärynäjuustopiirakkaa nautiskellen, mutta jäin nyt sitten ilman vuosikerta Blossaani joka tänä vuonna vaikuttaa melko mielenkiintoiselta itämaisittain maustettuna.

Piirakan tekoa harjoittelin kaikesta huolimatta. Ruokalehdissä ja -blogeissa on tänä syksynä näkynyt paljon piirakoita tehtynä rustiikisti ilman vuokaa, taikina levitetään vain suoraan leivinpaperille  ja reunat käännetään ronskisti piirakan päälle. Jokihaassa oli leivottu tähän tapaan ihana omppupiirakka ja sieltä varastin idean durumjauhojen käyttöön, niitä kun oli kaapissa pizzakokeilun jäljiltä. Blogi-idolini ja ystäväiseni Jonna taas tiesi kertoa, että päärynä on tämän syksyn uusi omppu eikä epäilykselle jää sijaa jos seuraa ulkomaista ruokablogistaniaa. Ajattelin sitten minäkin edes kerran ratsastaa trendien aallonharjalla ja tein päärynäpiirakkaa, silleen rustiikisti.

Mutta enhän minä olisi minä ellei joku asia menisi leipomisessa vähän pieleen. Otin pohjataikinaan osviittaa Lantliv mat & vin-lehden omenapiirakasta mutta ilmeisesti se, että vaihdoin ohjeen vehnäjauhot yksyhteen-mitalla durumjauhoihin teki taikinasta liian murenevan. Minun taikina ei tahtonut kääntyä nätisti piirakan päälle ja jouduin sitä aika paljon paikkailemaan. Makuun tämä kömmähdys ei vaikuttanut, hyvältä maistui.
En halua laittaa vahinkoa kiertämään joten alla oleva ohje on nyt vehnäjauhoilla, jos haluat käyttää durumjauhoja niin kannattaa seurata Jokihaan reseptiikkaa.
Käytin juustona gorgonzolaa josta itse pidän kovasti, se on melko mieto sinihomejuusto. Tähän voi hyvin vaihtaa juustoksi jonkin vahvemman sinihomejuuston tai vaikkapa brien.


PÄÄRYNÄ-GORGONZOLAPIIRAKKA

 

Pohja:
4,5 dl vehnäjauhoja
125 g kylmää voita
2 tl sokeria
1 kananmuna
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
2-3 päärynää
150 g gorgonzola-juustoa
1 dl saksanpähkinöitä
n. 1 rkl (timjami)hunajaa
1 kananmuna voiteluun

Sekoita jauhot, kuutioitu kylmä voi ja sokeri monitoimikoneessa tai käsin nyppimällä.
Lisää kananmuna, sekoita taas, ja lisää lopuksi vesi.
Muotoile taikinasta pallo ja laita se jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Tällä välin kuori päärynät ja leikkaa ne viipaleiksi. Voit rouhia myös pähkinöitä vähän pienemmiksi.

Kauli kylmä taikina kevyesti jauhotetun leivinpaperin päällä ohuemmaksi levyksi.


Halusin piirakasta mahdollisimman pyöreän ja käytin siinä apuna irtopohjavuoan reunaa jonka laitoin taikinalevyn päälle ja kokosin täytteen reunojen sisään. Ensin gorgonzolaviipaleet, päälle päärynäsiivut ja lopuksi ripottelin pähkinät.

Jätä nelisen senttiä taikinaa piirakan ympärille jonka sitten käännät piirakan päälle reunaksi.


Sekoita kananmunan rakenne hyvin ja voitele sillä piirakan reunat. Valuta hunajaa nauhana päälle. 

Vedä piirakka leivinpaperin päällä uunipellille ja paista 200 asteisessa uunissa 30 minuuttia kunnes reunat saavat kauniin värin.