torstai 29. marraskuuta 2012

Retroa ja realitya


Tunti kahvakuulailua takana. Kädet tärisee. Jalat tärisee. Kaamea nälkä. Lunta tupruttaa ja tuuli käy naamaan niin, että hikitreenistä selvinneet viimeiset ripsivärin rippeet valuu pitkin poskia. Kalaruoka-deadline painaa päälle. Väsyttäis mutta pakko mennä kaupan kautta kotiin. Aivot lyö tyhjää kalahaasteen kanssa mutta päätän vain palasella lohta pelastaa tämän kuukauden, tietämättä edelleenkään mitä siitä tekisin. Paistan voissa ja postaan blogiin? Mahtavaa.
Kotona leikkaan lohipalan medaljongiksi ja paistan sen voissa. Kala hajoaa tuhannen peen päreiksi. Tosi noloa, en osaa paistaa lohimedaljonkiakaan nätiksi. Ruma sana tähän väliin. Pari ruisleivän palaa paahtumaan kun nälkä on jo sitä luokkaa, että voisin haukata omaa kättä. Mikäs se olikaan se retroleipä johon tulee paistettua kinkkuviipaletta, kananmunaa ja majoneesia. Kappelileipä? Tästähän voisi askarrella sellaisen oikein kauniin lohiversion joka taipuu kamerankin eteen kuvauksellisesti. Majoneesia ei ole mutta ranskankerman jämät löytyy. Sekaan kapriksia ja kastike on valmis. Paahdettujen leipien päälle salaattia ja lohimedaljonki palasina. Hei mä teenkin arzakin, vähänkö tulee nätti leipä! Elmukelmu on loppu. En teekään. Paistan sitten vaan kananmunan. Keltuainen hajoaa ja muna jämähtää pannuun kiinni. Ei o totta, en osaa paistaa kananmunaakaan!!! Kolme rumaa sanaa. Uusi yritys, eihän blogikuvaan mikään repaleinen muna kelpaa. Toinen yritys tuottaa ihan söpön tuloksen. Vähän tilliä ja ruohosipulia koristeeksi nuin, ja muna päälle. A vot. Kamera esiin. Kolme kuvaa ja akku loppuu. Viikonloppuna piti ladata mutta unohdin. Puhelimen akku sammui jo tunti sitten. No, näillä mennään, mä kuolen nälkään!
Onko tämä oikeasti näin hyvää vai onko mulla vain liian kova nälkä?
Marraskuun kalahaaste - check.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Tein sitä tänään!


Suhtaudun yleensä nuivasti ja vastareaktiolla kaikenlaiseen hypetykseen kuten esimerkiksi tämän syksyn pastailmiöön. En ollut sitä aiemmin maistanut, mutta kun juttua tästä ruuasta alkoi ryöpytä joka tuutista niin pikkuisen alkoi ärsyttää ja tuumin, ettei se nyt voi olla tuon kaiken hehkutuksen arvoista. Kavereilta saatu palaute oli myös ristiriitaista, pari tykkäsi, jotkut taas olivat sitä mieltä että paljon meteliä tyhjästä.

Näistä vastareaktioistani johtuen kiinnostun usein asioista vasta kun hype on ohi ja yleensä siinä vaiheessa juttu onkin jo so last season kaikille muille. Innostuin esimerkiksi macaronseista ja key lime piesta suunnilleen siinä vaiheessa kun kakkubloggareilla oli jo cakepopsit tikkujen nokissa. Mutta kun gourmand-kampaajanikin liittyi tämän pastan hehkutusjoukkoihin niin päätin antaa sille mahdollisuuden.
 
En omista Safkaa-kirjaa vaan napsin ohjeen Chicling-blogista josta se löytyykin Mr Avokadopastan itsensä postaamana. Kampaajani Mr T taas vinkkasi, että maustaminen on tässä todellakin kaiken a ja o tai muuten pastasta tulee liian pliisua, ja yrttejä saa sitten olla runsaasti. Tämä mielessäni maustoin pastan reilummalla kädellä, laitoin kaikkea vähän enemmän kuin ohjeessa.

Lopputulema oli helppotekoinen ja raikkaan makuinen pasta, mutta se taisi olla ylimääräisten yrttien ja chilin lisäyksen ansiota. Ja onhan tämä tietenkin tosi terveellinen pastaksi.
Tykkäsin joo, koska olen pastahullu, mutta ei tämä kuitenkaan yltänyt elämäni pastojen top kymppiin. Kannattaa kuitenkin testata, ennakkoluulottomasti, ihan itse.


THE AVOKADOPASTA 


ohje on neljälle

1 valkosipulinkynsi
puolikas punainen chili (ilman siemeniä)
1 lime
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
loraus oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa (tai korianteria)
1 dl raastettua pecorinoa
1 dl raastettua parmesania

Kastikkeen voi tehdä suoraan tarjoilukulhoon jossa valmiin pastan vie pöytään.

Pilko valkosipuli ja chili hyvin hienoksi ja laita kulhoon. Purista sinne myös limen mehu.

Halkaise avokadot ja poista kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaavi sisus ruokalusikalla kulhoon.

Hienonna yrtit, raasta juustot ja lisää nekin kulhoon.

Mausta suolalla (sitä saa olla melko reippaasti), pippurilla ja lourauksella oliiviöljyä. Sekoita hyvin.

Keitä pasta ja ennen kuin valutat sen, ota keitinvettä talteen noin desin verran. Kaada loraus tätä vettä kastikkeen joukkoon ja sekoita sitten joukkoon pasta. Raasta päälle vielä vähän parmesania ja rouhaisu mustapippuria, tarjoile heti.

Ohjeen mukaan lehtipersiljan voi korvata tuoreella korianterilla ja olinkin kuullut, että sillä maustettuna pastasta tuli oikein hyvää. Käytin itse persiljaa mutta pastaa makustellessa tuumasin, että korianteri olisi saattanut sopia tähän jopa paremmin. Joten note to myself, jos joskus teen uudelleen niin korianteria kehiin.



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Gambas al ajillo


En ole saanut mielestäni Lissabonissa Ramiro-ravintolassa syömiäni valkosipulishrimppejä. Yksi annos ei riittänyt vaan oli pakko tilata santsi joka vedettiin sekin viimeiseen pisaraan. Ja se viimeinen pisara kaavittiin lautasen pohjalta ihanalla öljyssä paahdetulla leivällä, miten voi leipäkin maistua niin älyttömän hyvälle?! Ramiron ravut olivat todella yksinkertaisia, ne oli vain paistettu suuren valkosipulimäärän kanssa voi-öljyssä, josta voin pystyi selvästi maistamaan.

Gambas al ajillo, valkosipulikatkaravut, on yleinen tapas Espanjan rannikolla ja Lissabonissakin niitä löytyi ravintoloiden ruokalistoilta. Todella helppo alkuruoka jonka voi maustaa pelkästään valkosipulilla, tulisemman ystävä lisää joukkoon myös chiliä. Ne voi liekittää konjakilla tai lisätä joukkoon maltillisemmin vähän valkkaria tai sitruunanmehua. Tärkeää on kuitenkin tarjota ravut tirisevän kuumana hyvän leivän kanssa, sillä kulhoa ei voi olla pyyhkimättä puhtaaksi pohjaa myöten.



GAMBAS AL AJILLO - VALKOSIPULIKATKARAVUT

 

pussillinen isoja katkaravunpyrstöjä "tail on" (löytyy ainakin pakasteena)
3-4 valkosipulinkynttä (vähintään)
punainen chili
ripaus paprikajauhetta
öljyä
voita
suolaa
tuoretta persiljaa


Kuivaa sulaneet katkaravunpyrstöt talouspaperilla. Pilko valkosipulit ja chili.

Kuumenna öljy ja voinokare pannulla. Öljyä saa olla sen verran, että ravut juuri ja juuri peittyvät.

Kuullota ensin hetki valkosipuleita ja chiliä voi-öljyssä ja lisää sitten ravunpyrstöt. Älä laita pannua liian täyteen vaan paista ravut mieluummin parissa erässä.

Paista rapuja öljyssä pari minuuttia. Liian pitkä kuumennus sitkistää ravut.

Lisää ripaus paprikajauhetta, suolaa, silputtu persilja ja tarjoile heti öljyineen päivineen.



Ja vielä pieni muistelo lokakuiselta Lissabonin matkalta. Yksi mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä joissa visiteerasimme oli Sintran kaupunki, ja siellä Palácio da Pena, oikea satulinna!
Sintra sijaitsee Serran vuoriston rinteillä rotkojen ja vesilähteiden keskellä. Upeat maisemat ja Lissabonia vilpoisampi ilmasto teki siitä aikanaan Portugalin kuninkaiden suosituimman kesänviettopaikan. Sintra valittiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1995 ja matkailijoita käy tuhansittain ympäri vuoden. Sinne pääsee helposti Lissabonista junalla, joita kulkee usein ja matka kestää 40 minuuttia. Sintran asemalta lähtee bussi joka vie ylös vanhaan kaupunkiin ja päänähtävyyksille, Palácio Nacional de Sintraan, Castelo de Mourosiin sekä Palácio da Penaan.


Palatsi sijaitsee Serra-vuoriston korkeimmalla huipulla ja se rakennettiin 1800-luvulla kuningatar Maria II:n puolisolle "taiteilijakuningas" Ferdinandille. Palatsi on tyylien sekamelska, nähtävissä on maurilaisia vaikutteita ja yhtä lailla mallia on otettu saksalaisista prinsessanlinnoista.



 
 





Palatsista tehtin museo tasavallaksi julistamisen myötä vuonna 1910 ja se säilytettiin samassa asussa kuin kuningasperheen asuessa siellä. Linnan sisällä ei saanut kuvata, se vähän harmitti sillä olisin halunnut ikuistaa erityisesti linnan samettiseinäiset vessat sekä mahtavan keittiön, jossa kuparipadat ja kapustat roikkuivat valtavien hellojen ympärillä.

Jos matkustat Lissaboniin niin yritä mahduttaa käynti ihanassa Sintrassa aikatauluusi!


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Mausteinen linssipata


Hyvä pataruoka syntyy mainiosti ilman lihaakin, sen totesin jälleen tänään kun kaivoin esille vuosia mukanani kulkeneen linssipadan ohjeen. Olen löytänyt tämän aikanaan Kauneus ja Terveys-lehdestä jossa se oli nimetty marokkolaiseksi linssipadaksi mutta en ole vuosien saatossa vielä hiffannut mikä kohta ruuassa olisi marokkolaista, mun tekemänä olkoon pelkkä linssipata. Olen pysytellyt suht uskollisena alkuperäiselle ohjeelle, lisään siihen ainoastaan ylimääräisenä mausteena kanelia, mutta tämä on helposti muokattavissa ja maustettavissa omien mieltymysten mukaan.

Tänään tosin tein siitä normaalia ruokaisampaa lisäämällä joukkoon pussillisen Quorn-kuutioita joita löysin vielä pakastimestani syksyisen esittelytilaisuuden jäljiltä. Quorn on myko- eli sieniproteiinista johdettu lihaton proteiinivalmiste jolla kerrotaan olevan paljon hyviä ominaisuuksia. Se on kasvissyöjille, ja kaikille terveellistä ruokavaliota noudattaville, hyvä proteiinin ja monien muiden ravintoaineiden lähde. Se ei sisällä kolesterolia ja rasvan ja kaloreiden määrä on myös hyvin alhainen. Suutuntuma on lähellä kanan koostumusta ja siksi hyvä ja helppo lihan korvike ruuanlaitossa, ja maultaan se on hyvin neutraali joten sitä voi maustaa mielensä mukaan. Quornia saa rouheena, kuutioina, nugetteina ja fileinä, toistaiseksi vielä vain K-ryhmän kauppojen pakastealtaista.

Mutta Quornilla tai ilman, tämä pata maistuu hyvälle, on ruokaisa ja täyttää varmasti paatuneimmankin lihansyöjän vatsan. Pupun ruokaa pitkin hampain odottava joutuu valitettavasti pettymään.


LINSSIPATA

 

5 porkkanaa
2 sipulia
4  valkosipulinkynttä
1/2 punainen chili
2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl kardemummaa
1 kanelitanko
2 rkl chilikastiketta
1 tölkki tomaattimurskaa
2 dl punaisia linssejä
5 dl vettä tai kasvislientä
suolaa
1 purkki kikherneitä (käytin Pirkkaa jossa on 380 g vettä/230 g kikkejä) 
tuoretta korianteria
ranskankermaa tai maustamatonta jugurttia


Pilko sipulit ja porkkanat. Itse tykkään pilkkoa porkkanat melko pieniksi koska se lyhentää haudutusaikaa. Pilko myös chili.

Kuumenna öljy uuninkestävässä padassa. Kuullota kasviksia öljyssä muutama minuutti. Lisää mausteet, chilikastike, tomaattimurska, linssit ja vesi/kasvisliemi.

Laita pata uuniin 180 asteeseen. 20 minuutin jälkeen lisää kikherneet ja hauduta sitten pata kypsäksi. Kokonaisaika on 40 - 60 minuuttia riippuen porkkanoiden koosta, ne saavat jäädä vähän napakoiksi.

Laita tarjolle silputtua korianteria sekä ranskankermaa tai jugurttia joilla syöjät voivat maustaa omat annoksensa. Etenkin jos pata tuntuu liian tuliselta, pieni ranskankerma/jugurttinokare lieventää makua. Lisukkeena voit tarjota myös riisiä tai hyvää maalaisleipää mutta pata maistuu tällaisenaankin.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Täyteläinen lohichowder


Viime aikoina olen keitellyt keittoa keiton perään mutta minkäs teen kun ne vain maistuu niin hyvältä kylmällä säällä. Chowderit ovat jenkkilän itärannikolla tunnettuja paksuja keittoja joista kuuluisin lienee New England clam chowder, simpukoista, perunoista ja half and halfista (puolet maitoa, puolet kermaa) valmistettu, lähestulkoon muhennosmainen soppa. Toinen hyvin erilainen mutta yhtä tunnettu on Manhattan clam chowder joka taas tehdään tomaattiseen kirkkaaseen liemeen.

Tein chowderini mukaellen New Englandin versiota. Lueskelin netissä useita eri reseptejä ja lopputulos on monen chowderin summa. Simpukoiden sijaan käytin kuitenkin lohta sillä yhtäkkiä muistin erään kalahaasteen jonka itselleni olin heittänyt ja sittemmin unohtanut, ainakin lokakuun osalta. Tässä nyt vähän jälkijättöisesti mun lokakuun kalaruoka, ihanaa täyteläistä lohikeittoa lohdukkeeksi ja lämmikkeeksi viileisiin syksyn ja talven päiviin.


LOHICHOWDER

 

1 porkkana
pala juuriselleriä
1 salottisipuli
4 perunaa
2 rkl voita
2 rkl jauhoja
4 dl kasvis- tai kalalientä
5 dl täysmaitoa
2 dl herneitä, tölkistä tai pakasteena
350 g lohta
2 dl cheddar-juustoa
2 rkl silputtua persiljaa
suolaa ja mustapipuria

Kuutioi kasvikset pieniksi, selleriä saa olla määrällisesti yhtä paljon kuin porkkanaa.
Hienonna sipuli, raasta juusto ja kuutioi lohi.

Sulata voi kattilassa ja kuullota siinä selleriä, pokkanaa ja sipulia viitisen minuuttia.

Lisää jauho ja sekoita se hyvin kasvisten joukkoon. Kaada sitten joukkoon liemi ja perunakuutiot. Keitä noin 15 minuuttia kunnes kaikki juurekset ovat kypsiä.

Laita kattilaan herneet ja lohipalat ja hämmennä pari minuuttia.

Lisää lopuksi maito, juustoraaste ja persiljasilppu. Sekoittele, anna juuston sulaa ja maidon pulpahtaa pari kertaa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.



perjantai 2. marraskuuta 2012

Hillua!

Vähän väärä sanavalinta, sillä oikeammin tässä valmistuu hilluke.

 

Meitä kokoontui eilen pieni bloggariryhmä Helsinki Food Companyn tiloihin kuulemaan lyhyttä oppimäärää Rajamäen 120-vuotisesta taipaleesta, ne etikat, you know. Sekä toteamaan, kuinka paljon paremmalta viinietikoiden ja balsamikastikkeiden uusi ilme näyttää päivitettynä tälle vuosituhannelle. Tuotteet löytyvät nykyisin hyllystä R-kirjaimen takaa.



Illan parasta antia oli kuitenkin pääsy köökin puolelle testailemaan Teresa Välimäen johdolla viinietikoiden toimivuutta hillokkeiden valmistuksessa. Siitä miten hillokkeet eroavat hilloista ei sen kummemmin illan aikana keskusteltu, mutta neiti etsivä tutki inerneettiä ja siellä kerrottiin, että hillokkeisiin käytetään vähemmän sokeria ja niissä on yleensä sattumat mukana, hilloissahan marjat ja hedelmät ovat lähestulkoon soseena, ja hillokkeet ovat rakenteeltaan usein löysempiä.
Eli ei suuria eroja havaittavissa.



Saimme ensin makustella neljää eri juustoa illan kokkausmenussa olevien hillokkeiden kanssa, jotka siis olivat aprikoosi-, kurpitsa- ja banaani-sitruunahilloke. Kun kuulin mitä viimeinen hilloke sisälsi, ensireaktioni oli pieni puistatus, mutta se osoittautuikin illan hitiksi! Banaani antoi makeuden joka toimii niin mahtavasti vahvojen juustojen makuparina, sitruuna taas toi riittävästi happoa ja vei pois liikaa imelyyttä. Kaikki hillokkeet olivat hyviä mutta tästä bansku-sitruunasta tuli mun, ja ilmeisesti monen muunkin, lemppari.


BANAANI-SITRUUNAHILLOKE

 

400 g banaania (3 isoa banaania)
200 g sitruunan hedelmälihaa (4-5 sitruunaa)
1 vaniljatanko
0,5 tl maustepippuria
0,5 tl kardemummaa
1 dl Rajamäen sitruuna-valkoviinietikkaa (tähän käy varmasti hyvin myös tavallinen valkoviinietikka)
(1 dl vettä)
ripaus suolaa
3 dl hillosokeria

Kuutioi banaani ja sitruunan hedelmäliha. Halkaise vaniljatanko ja raaputa sisältä siemenet.

Laita hedelmät ja vanilja (tanko + siemenet) kattilaan. Lisää viinietikka ja mausteet. Kiehauta ja keitä hiljalleen 20 minuuttia. Lisää vettä jos hilloke tuntuu kuivahkolta, me emme sitä lisänneet ollenkaan.

Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen ja keitä vielä 10 minuuttia.

Voit halutessasi sekoittaa hillokkeen tasaiseksi sauvasekoittimella.

Lusikoi hilloke puhtaisiin purkkeihin, jäähdytä ja säilytä jääkaapissa.





Kokeile banaani-sitruunahilloketta vuohen- tai lampaanmaidosta valmistettujen, pehmeiden ja kypsien juustojen kanssa. Tai paahtoleivällä voin ja maustamattoman tuorejuuston kanssa.