Maatiaislasse

Kaupunkilaistyttönä olen lueskellut ihastellen ja ihmetellen jo ennen joulua arvostelukappaleeksi saamaani Christer Lindgrenin ja Hannu Heikkisen Parasta maatiaisruokaa -kirjaa. Kirja tuo tutuksi vanhoja suomalaisia maatiaislajeja eläimistä, kasveista, juureksista hedelmiin asti, ja esittelee Liisa Valosen kauniiden kuvien ja Mikko Kauton inspiroivien reseptien avulla kuinka niistä taivutetaan ruokaa lautaselle.

Tunnustan, että itselleni monet kirjassa esitellyistä lajeista olivat melko vieraita. Kyytön yhdistän Miina Äkkijyrkkään mutta uutukaisina asioina luin muista "suomenlehmistä", perunalajikkeista, Jorma-ohrasta (joka aina vaan naurattaa) ja sitruunaomenasta, jollainen puu kuulemma kasvaa Sillä Sipuleiden pihalla!

Kirja innostaa kokeilemaan ruuanlaittoa maatiaislajikkeista mutta tenkkapå syntyy siinä vaiheessa kun pitäisi lähteä ostoksille, mistä näitä tuotteita oikein saa? Useimmat kirjan ohjeiden maatiaisaineksista on helposti korvattavissa tavisaineksilla, mutta olisihan niitä maatiaisiakin kiva kokeilla. En ole koskaan maistanut kyytön lihaa ja kyselin sitä mm. Anton & Antonista josta vastattiin, että sitä kyllä saadaan mutta harvoin. Paras tapa varmaan saada lihaa on selvittää maatiaiskarjaa kasvattavat tilat ja olla niihin yhteydessä suoraan. Haluaisin tehdä myös kirjan puolukka-sitruunaomenasorbettia ja sitä varten täytynee käydä Sillä Sipuleilla omenavarkaissa.

Kirjassa on herkullisia reseptejä ja paljon kasvisohjeita jotka kovasti inspiroivat sekakäyttäjääkin. Myös jälkkäriosiosta löytyi monta mielenkiintoista testattavaa ohjetta.
Kirjasta on jo kirjoittanut ja kokannut ainakin Suolaa & hunajaa , Sillä Sipuli sekä Pumpkin Jam. Suolaa & hunajan tavoin minua harmittaa ettei reseptien yhteydessä ole mainintaa monelle hengelle ne on tarkoitettu. Sillä Sipulilaiset kritisoivat muutaman ohjeen toimimattomuutta ja siihen törmäsin itsekin kokatessani kirjan karitsaista ruislasagnea. Silmiini pistivät myös turhan tiuhaan toistuvat kirjoitusvirheet, oikolukijalle olisi ollut töitä.

Mitä tulee kokkaamaani lasagneen, bellit ringasivat jo siinä vaiheessa kun luin ruispastan ohjeesta, että jauhojen suhde olisi 3 dl ruista ja 1,5 dl vehnäjauhoja, mielestäni ruista oli siinä aivan liikaa hyvälle ja kimmoisalle pastataikinalle. Olin jo vaihtamassa  Sillä Sipuleiden ruispastaohjeeseen jossa jauhojen suhde on melkeinpä toisinpäin, mutta koska tarkoitukseni oli testata kirjan reseptiikkaa, päätin noudattaa sitä niin pitkälle kuin pystyisin. Pastataikina tuntui työstövaiheessa onnistuvan ihan hyvin, se oli sopivan sitkoista ja helposti kaulittavissa ohuiksi levyiksi. Mutta paiston aikana se rapsakoitui liikaa ja tuntui ja maistui lopulta karjalanpiirakkataikinalta. Ei kiva.
Toinen epäilys kohdistui vuohenjuustokastikkeeseen josta fundeerasin voiko juusto oikeasti paksuntaa kastiketta tarpeeksi. Liian lirua siitä tuli ja liikaa koko lasagnen tarpeisiin, loppukoostumus tuntui ja näytti hyytyneeltä munamaidolta. Ei kiva sekään.

Liekö sitten vika tekijässä vaiko ohjeessa mutta tämän lasagnen teen jatkossa tavallisista lasagnelevyistä ja valmistan perusvalkokastikkeen johon sulattelen vuohenjuuston. Se on nimittäin aivan varmaa, että tätä teen toistekin. Ideana lasagne on tosi herkku ja perusmaut olivat mainiot, vai miltä kuulostaa

RUISLASAGNE KARITSASTA JA VUOHENJUUSTOSTA

 

Ohje on suoraan Parasta maatiaisruokaa -kirjasta, kokeile onnistutko paremmin kuin minä.
Jos epäilyttää, niin muuta pastan ruis-vehnäjauhomäärän suhdetta tai korvaa ne valmiilla (tuore)lasagnelevyillä. Ja tee jauhoilla suurustettu bechamelkastike johon sulatat vuohenjuuston.

Ruispastataikina:
3 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunankeltuaista
2 kokonaista kananmunaa
vähän suolaa
vettä (n. 1,5 dl)
rypsiöljyä (n. 1 rkl)

Sekoita jauhot keskenään ja kaada ne työpöydälle. Tee jauhojen keskelle kuoppa ja lisää loput aineet siihen. Lisää jauhoja kuoppaan pikkuhiljaa kunnes saat kiinteän taikinan. Vaivaa huolellisesti jotta saat siihen hyvän sitkon. Kääri taikina tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa kaksi tuntia.

Karitsabolognese:
400 g maatiaiskaritsan jauhelihaa (käytin kotimaista luomulambia)
1 porkkana
1 salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
hienonnettua mäkimeiramia (eli oreganoa)
hienonnettua rosmariinia
muutama hienonnettu siankärsämönlehti (jätin pois)
3 tomaattia (käytin tölkkitomaattia)
2 dl lihalientä
suolaa
mustapippuria

Kuutioi porkkana pieneksi ja hienonna sipulit.
Ruskista jauheliha kuumalla pannulla.
Lisää sipulit, porkkana ja hienonnetut yrtit.
Lisää murskatut tomaatit ja lihaliemi.
Mausta suolalla ja pippurilla ja hauduta miedolla lämmöllä pari tuntia.

Vuohenjuustokastike:
2 dl kyytönmaitoa (käytin luomukevytmaitoa)
2 dl kuohukermaa
hienonnettua timjamia
hienonnettua oreganoa
300 g Kolatun Vuohijuustolan chevreä

Yhdistä maito ja kerma. Lisää timjami ja oregano. Kiehauta ja lisää kuorittu vuohenjuusto.
Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.

Lisäksi vuohen gruyérejuustoa (esim. Juustoportin) ripoteltavaksi lasagnen päälle.



Kaulitse pastataikina ohuiksi levyiksi ja nosta kostea liina niiden päälle etteivät kuivu.

Voitele lasagnevuoka. Kaada vuoan pohjalle juustokastiketta ja päälle vähän karitsabolognesea.
Laita vuokaan kerroksittain pastalevyjä, juustokastiketta ja bolognesea. Kerroksia saisi olla vähintään neljä. Kuorruta päällimmäinen pastakerros pelkästään vuohenjuustokastikkeella ja raasta pinnalle reilusti gruyérejuustoa. Voit halutessasi laittaa gruyérea myös kerrosten väliin.
Paista lasagnea 160-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.


Note to self: seuraavalla kerralla osta iso pala Juustoportin chevreä. Se oli niin hyvää ettei tahtonut riittää lasagnen päälle vaan hävisi parempiin suihin!

Nasi goreng kunnon lenkillä

Snellman haastoi ruokabloggareita kokkaamaan uudesta Kunnon lenkkimakkarasta herkkuja ja minä joka en edes lenkkimakkaraa käytä, päätin osallistua kisaan. Makkara on hyvää mutta kun puhutaan lenkkimakkarasta, mieleeni tulee väkisinkin yksi jauhoinen makkaran tapainen. Tässä Snellun uudessa lenkissä sanotaan kuitenkin olevan 77% kotimaista lihaa ja tosi oli, että jauhoisuutta en siinä juurikaan tuntenut, makkara oli myös kiinteämpää kuin kilpailijansa klassikkovihannes.

Kisasivusto on nyt auki joten käy antamassa äänesi lempimakkarareseptillesi täällä! Se kannattaa, sillä voit voittaa huippuillallisen ja hotelliyöpymisen Helsingissä. Ja jos minä voitan, niin pääsen kokkailemaan Murun omistajien keväällä avattavaan uuteen ravintolaan yhdessä ihanien kokkipoikien kanssa :)

Oli muuten tosi vaikea päättää mitä makkarasta kokkaisin ja päätinkin sitten lähestyä sitä ihan uudesta suunnasta ja tehdä jotain missä viimeiseksi kuvittelisi perinteistä lenkkiä käytettävän. Suuntasin Aasiaan.

Nasi goreng, eli mausteinen paistettu riisi, on indonesialainen kotiruoka ja sikäläinen spydäri (lue pyttipannu). Paistettu riisi on tuttu myös kiinalaisten ravintoloiden ruokalistoilta.
Tämä ruoka on helppo valmistaa ja joukkoon voi lisätä jääkaapista löytyviä aineksia, kanaa tai muuta lihaa ja kasviksia, mielensä mukaan. Ainekset paistetaan yhdellä ja samalla wokilla tai paistinpannulla erikseen, pannulle jäävät maut siirtyvät viimeiseksi paistettavaan riisiin ja lopuksi kaikki sekoitetaan keskenään. Vähintään yön yli jääkaapissa ollut riisi on tähän paras valinta sillä siinä on rakenne kohdillaan paistamista ajatellen. Ohjeessani on aika lailla potkua ja jos et ole sinut tulisuuden kanssa, niin jätä osa chilistä pois.
Ja oli muuten hämmentävän hyvää!

NASI GORENG KUNNON LENKILLÄ

ohje kahdelle


1/4 Snellmanin kunnon lenkkimakkara-paketista
1 punainen tuore chili
2 kananmunaa
4 dl keitettyä riisiä, mielellään edellispäivältä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 paprika
1,5 rkl Ketjap Manista (makeaa soijakastiketta)
1 rkl aasialaista kalakastiketta
1 tl sambal oelekia (chilitahnaa)
kourallinen mung-pavun ituja


Paista kananmunista munakas ja leikkaa se parin sentin paksuisiksi viipaleiksi, siirrä sivuun odottamaan.

Leikkaa makkara ohuiksi, noin puolen sentin siivuiksi. Silppua tuore chili, poista siemenet jos haluat välttää liikaa tulisuutta.
Kuumenna pieni määrä öljyä pannulla ja paista makkarasiivut chilin kanssa rapeiksi. Siirrä nämä paistetun munan seuraksi sivuun.

Lisää öljyä pannulle ja kuullota kuutioitu paprika, siirrä sivuun odottamaan.

Hienonna sipulit ja  kuullota niitä hetki pannulla öljyssä, lisää sitten riisi. Paista kunnes riisi saa vähän paistopintaa.

Lisää mausteet riisin joukkoon ja sekoittele riisiseosta hetken aikaa pannulla. Yhdistä sitten kaikki ainekset riisin joukkoon, mung-pavun idut viimeiseksi. Tarjoile saman tien.

Paluu elävien kirjoihin lihapullien voimalla

Pariin viikkoon ei ole kauha tässä keittiössä heilunut saatikka että ruoka muutenkaan olisi maistunut. Mottona on, että silloin kun sairastetaan niin sairastetaan kunnolla, mitään pikkunuhia tässä aleta potea.

Viikonloppuna alkoi jo nälkä kurnia ja mieli halata kunnon ruokaa, niin kuin lihapullia.
Mulla on lihapullia tehdessä tapana kikkailla. Niistä tulee joko fetamuruilla maustettuja kreikkalaisia pullia, turkkilaisia köften tapaisia, italialaisia parmesaanipullia tai muuten vaan tujummin maustettuja. Mutta nyt halusin pitää näppini erossa maustekaapilta ja tehdä niin lähelle mummun lihapullia kuin pystyisin. Ainoa mitä tein ja mitä mummu ei ehkä tekisi, niin laitoin joukkoon tuoretta persiljaa. Mutta lisäsin myös vähän kuivayrttiä, se on jo mummumaisempaa.

LIHAPULLAT

n. 30 lihapullaa

600 g sika-nautajauhelihaa
1 dl korppujauhoja
2 dl kermaviiliä (tai kermaa)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 muna
1,5 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
0,5 tl valko- tai mustapippuria
1-2 tl kuivattuja yrttejä (esim. timjamia, oreganoa)
kourallinen tuoretta persiljaa silputtuna
voita ja öljyä paistamiseen

Sekoita korppujauhot ja kermaviili kulhossa keskenään ja anna korppujauhojen turvota hetki.

Pilko sipuli ja valkosipulit hienoksi ja kuullota pehmeäksi pienessä määrässä öljyä.

Sekoita kaikki ainekset hyvin korppujauhojen sekaan.

Ota noin ruokalusikallinen jauhelihataikinaa ja pyöritä kostutetuin käsin lihapulliksi.

Paista pannulla voi-öljyseoksessa maltillisella lämmöllä kypsiksi. Voit myös paistaa pullat uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia, mutta parhaan rapsakan paistopinnan niihin saa pannulla.

Itse teen vielä koepaiston mausteiden testaamiseksi, eli paistan pikaisesti yhden pullan ja maistelen että ainakin suola on kohdillaan, suolaton lihapulla on täysi turhake.