Kaupunkilaistyttönä olen lueskellut ihastellen ja ihmetellen jo ennen joulua arvostelukappaleeksi saamaani Christer Lindgrenin ja Hannu Heikkisen Parasta maatiaisruokaa -kirjaa. Kirja tuo tutuksi vanhoja suomalaisia maatiaislajeja eläimistä, kasveista, juureksista hedelmiin asti, ja esittelee Liisa Valosen kauniiden kuvien ja Mikko Kauton inspiroivien reseptien avulla kuinka niistä taivutetaan ruokaa lautaselle.
Tunnustan, että itselleni monet kirjassa esitellyistä lajeista olivat melko vieraita. Kyytön yhdistän Miina Äkkijyrkkään mutta uutukaisina asioina luin muista "suomenlehmistä", perunalajikkeista, Jorma-ohrasta (joka aina vaan naurattaa) ja sitruunaomenasta, jollainen puu kuulemma kasvaa Sillä Sipuleiden pihalla!
Kirja innostaa kokeilemaan ruuanlaittoa maatiaislajikkeista mutta tenkkapå syntyy siinä vaiheessa kun pitäisi lähteä ostoksille, mistä näitä tuotteita oikein saa? Useimmat kirjan ohjeiden maatiaisaineksista on helposti korvattavissa tavisaineksilla, mutta olisihan niitä maatiaisiakin kiva kokeilla. En ole koskaan maistanut kyytön lihaa ja kyselin sitä mm. Anton & Antonista josta vastattiin, että sitä kyllä saadaan mutta harvoin. Paras tapa varmaan saada lihaa on selvittää maatiaiskarjaa kasvattavat tilat ja olla niihin yhteydessä suoraan. Haluaisin tehdä myös kirjan puolukka-sitruunaomenasorbettia ja sitä varten täytynee käydä Sillä Sipuleilla omenavarkaissa.
Kirjassa on herkullisia reseptejä ja paljon kasvisohjeita jotka kovasti inspiroivat sekakäyttäjääkin. Myös jälkkäriosiosta löytyi monta mielenkiintoista testattavaa ohjetta.
Kirjasta on jo kirjoittanut ja kokannut ainakin Suolaa & hunajaa , Sillä Sipuli sekä Pumpkin Jam. Suolaa & hunajan tavoin minua harmittaa ettei reseptien yhteydessä ole mainintaa monelle hengelle ne on tarkoitettu. Sillä Sipulilaiset kritisoivat muutaman ohjeen toimimattomuutta ja siihen törmäsin itsekin kokatessani kirjan karitsaista ruislasagnea. Silmiini pistivät myös turhan tiuhaan toistuvat kirjoitusvirheet, oikolukijalle olisi ollut töitä.
Mitä tulee kokkaamaani lasagneen, bellit ringasivat jo siinä vaiheessa kun luin ruispastan ohjeesta, että jauhojen suhde olisi 3 dl ruista ja 1,5 dl vehnäjauhoja, mielestäni ruista oli siinä aivan liikaa hyvälle ja kimmoisalle pastataikinalle. Olin jo vaihtamassa Sillä Sipuleiden ruispastaohjeeseen jossa jauhojen suhde on melkeinpä toisinpäin, mutta koska tarkoitukseni oli testata kirjan reseptiikkaa, päätin noudattaa sitä niin pitkälle kuin pystyisin. Pastataikina tuntui työstövaiheessa onnistuvan ihan hyvin, se oli sopivan sitkoista ja helposti kaulittavissa ohuiksi levyiksi. Mutta paiston aikana se rapsakoitui liikaa ja tuntui ja maistui lopulta karjalanpiirakkataikinalta. Ei kiva.
Toinen epäilys kohdistui vuohenjuustokastikkeeseen josta fundeerasin voiko juusto oikeasti paksuntaa kastiketta tarpeeksi. Liian lirua siitä tuli ja liikaa koko lasagnen tarpeisiin, loppukoostumus tuntui ja näytti hyytyneeltä munamaidolta. Ei kiva sekään.
Liekö sitten vika tekijässä vaiko ohjeessa mutta tämän lasagnen teen jatkossa tavallisista lasagnelevyistä ja valmistan perusvalkokastikkeen johon sulattelen vuohenjuuston. Se on nimittäin aivan varmaa, että tätä teen toistekin. Ideana lasagne on tosi herkku ja perusmaut olivat mainiot, vai miltä kuulostaa
RUISLASAGNE KARITSASTA JA VUOHENJUUSTOSTA
Ohje on suoraan Parasta maatiaisruokaa -kirjasta, kokeile onnistutko paremmin kuin minä.
Jos epäilyttää, niin muuta pastan ruis-vehnäjauhomäärän suhdetta tai korvaa ne valmiilla (tuore)lasagnelevyillä. Ja tee jauhoilla suurustettu bechamelkastike johon sulatat vuohenjuuston.
Ruispastataikina:
3 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunankeltuaista
2 kokonaista kananmunaa
vähän suolaa
vettä (n. 1,5 dl)
rypsiöljyä (n. 1 rkl)
Sekoita jauhot keskenään ja kaada ne työpöydälle. Tee jauhojen keskelle kuoppa ja lisää loput aineet siihen. Lisää jauhoja kuoppaan pikkuhiljaa kunnes saat kiinteän taikinan. Vaivaa huolellisesti jotta saat siihen hyvän sitkon. Kääri taikina tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa kaksi tuntia.
Karitsabolognese:
400 g maatiaiskaritsan jauhelihaa (käytin kotimaista luomulambia)
1 porkkana
1 salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
hienonnettua mäkimeiramia (eli oreganoa)
hienonnettua rosmariinia
muutama hienonnettu siankärsämönlehti (jätin pois)
3 tomaattia (käytin tölkkitomaattia)
2 dl lihalientä
suolaa
mustapippuria
Kuutioi porkkana pieneksi ja hienonna sipulit.
Ruskista jauheliha kuumalla pannulla.
Lisää sipulit, porkkana ja hienonnetut yrtit.
Lisää murskatut tomaatit ja lihaliemi.
Mausta suolalla ja pippurilla ja hauduta miedolla lämmöllä pari tuntia.
Vuohenjuustokastike:
2 dl kyytönmaitoa (käytin luomukevytmaitoa)
2 dl kuohukermaa
hienonnettua timjamia
hienonnettua oreganoa
300 g Kolatun Vuohijuustolan chevreä
Yhdistä maito ja kerma. Lisää timjami ja oregano. Kiehauta ja lisää kuorittu vuohenjuusto.
Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
Lisäksi vuohen gruyérejuustoa (esim. Juustoportin) ripoteltavaksi lasagnen päälle.
Kaulitse pastataikina ohuiksi levyiksi ja nosta kostea liina niiden päälle etteivät kuivu.
Voitele lasagnevuoka. Kaada vuoan pohjalle juustokastiketta ja päälle vähän karitsabolognesea.
Laita vuokaan kerroksittain pastalevyjä, juustokastiketta ja bolognesea. Kerroksia saisi olla vähintään neljä. Kuorruta päällimmäinen pastakerros pelkästään vuohenjuustokastikkeella ja raasta pinnalle reilusti gruyérejuustoa. Voit halutessasi laittaa gruyérea myös kerrosten väliin.
Paista lasagnea 160-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Note to self: seuraavalla kerralla osta iso pala Juustoportin chevreä. Se oli niin hyvää ettei tahtonut riittää lasagnen päälle vaan hävisi parempiin suihin!