sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kuusenkerkkäsiirappi



En ole laisinkaan hurahtanut villiyrttihommiin vaikka aihe on ollut pari viime vuotta kovasti tapetilla. Syynä taitaa olla, että olen tällainen luonnosta vieraantunut kaupunkilaisuuno joka tunnistaa voikukan ja... siihen se melkein jääkin. Ihailen kyllä heitä jotka viitsivät ja osaavat.
Jokihaan vuoden takaiset kuvat kerkkäsiirapista ja -toffeesta olivat kuitenkin jääneet muistilokeroon ja ajattelin, että siirapinteolla minäkin voisin heittäytyä vähän trendipelleksi. No ei nyt sentäs, vaan sen maku oikeasti kiinnosti, ja sitä paitsi kuusenkerkät minäkin tunnistan. Ne ovat kauniin vaaleanvihreitä tupsuja oksien päässä ja paras aika keräämiseen on juuri nyt touko-kesäkuussa, jolloin ne ovat vielä pehmeitä.

Kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää jälkiruokien kastikkeena esimerkiksi jäätelön ja lettujen kanssa, sitä voi lorauttaa kuohuviinilasin pohjalle ja täyttää lasi sitten skumpalla tai varastoida talven varalle  yskänlääkkeeksi. Jokihaka vinkkasi, että tällä maustaa hyvin myös grillikastikkeet korvaamalla kerkkäsiirapilla muun sokerin. Hyvä idea!

Ohjeena käytin Aidon maun juurilla -kirjan kerkkäsiirappireseptiä johon lisäsin Jokihaalta bongattua vaniljaa sokerin muodossa. Kirjan ohjeessa käytettiin tummaa sokeria ja valitsin tähän ruokokidesokerin. Äiti oli tehnyt kerkkäsiirappia jo aiemmin ja käyttänyt siinä puolet ruokosokeria ja puolet fariinia, oli kuulemma tullut hyvää niinkin.
Jostain luin, että käyttämällä vaaleaa sokeria siirapista tulee punaista, kun taas ruskea sokeri värjää sen tummaksi. Eli kumpikin sokeri käy tähän yhtä hyvin, erona on vain lopputuotoksen väri.

Siirapin teko oli helppoa hommaa mutta aikaa vievää, kun kerkkien liotus aloitetaan jo edellisenä päivänä ja keittoaika on melko pitkä. Palkaksi vaivannäöstä saa kuitenkin jänskästi pihkalta maistuvaa, makoisaa siirappia.





KUUSENKERKKÄSIIRAPPI

 

valmista siirappia noin 2 dl

1,5 l kuusenkerkkiä
2 dl tummaa sokeria (esim. ruokosokeri)
(3 tl vaniljasokeria)
n. 2 l vettä

päivä 1:
Laita kuusenkerkät kattilaan ja kaada vettä päälle niin että ne juuri ja juuri peittyvät.
Kuumenna melkein kiehuvaksi ja anna sen jälkeen jäähtyä ja tekeytyä yön yli.

päivä 2:
Siivilöi kerkkien vesi ja kaada se takaisin puhtaaseen kattilaan. Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 6 dl.
Lisää sokerit ja anna kiehua kevyesti poreillen tunnista kahteen, tai kunnes liemi muuttuu siirapiksi. Mitä kaummin keität, sen paksumpaa siirapista tulee. Itse keittelin tätä tunnin ja sain vaahterasiirappimaisen juoksevaa tavaraa. Voit tehdä testin tiputtamalla pienen määrän siirappia lasiin jossa on kylmää vettä. Jos siirappi pysyy kasassa eikä heti liukene veteen, on se valmista.

Kaada valmis siirappi puhtaisiin astioihin ja anna jäähtyä.

Kuusenkerkkäsiirappi säilyy valolta suojattuna kuulemma hyvinkin pitkään, vuoden ainakin, ja sitä voi pakastaakin.


PS kerkkien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin joten maanomistajalta pitäisi kysyä lupa ennen keruuretkelle lähtöä.



21 kommenttia:

  1. Just katselin perjantaina niitä kerkkiä vähän sillä silmällä sinun ja Jokihaan puheiden innostamana.

    Olen jotakuinkin yhtä surkea hortoilija, tunnistan noiden lisäksi ehkä just nokkosen. Otetaan kaupunkilaisuus osaksi meidän brändiämme ;-)

    VastaaPoista
  2. Täällähän ollaan yhtä siirappisissa tunnelmissa kuin tuolla minun palstallekin :)
    Kerkkäsiirappi kuulostaa houkuttavalta (ja jätski ja kuohuviini).

    Kerran ollaan laitettu mökillä kuusenkerkkiä pitsaan, kun oli täytteet pikkusen kortilla. Ihan kai se oli jees, mutta ehkä siirapille lämpenen enemmän.

    ps. oon varannu lipetin pe-illalle toh:iin, lennot varattu myöskin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistoin kerkkää sellaisenaan ja se maistui mun makuun liian kuuselta, mieluummin käytän ne siirapissa.

      Hei mahtavaa, pari viikkoa ja meillä on bileviikonloppu!

      Poista
  3. En ole kaikista villisyötävistä, kuten vaikka vuohenputkesta tai maitohorsmasta ihan kauhean innostunut, mutta kuusenkerkistä saa herkkua. Sesonki vaan on tosi lyhyt, niin kantsii heti iskeä kerkkiin, kun ne ilmestyy. Toinen mikä on superhieno, niin mesiangervo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mesiangervo onkin toinen villilaji jota tänä kesänä ajattelin kokeilla. Sillä Sipulilassa sitä on käytetty jälkiruokiin ja tammikuisessa blogimiitissä Merituuli oli tehnyt mesiangervolla maustettuja bebejä, ne oli hurjan hyviä.

      Poista
  4. Uuh, aika houkuttelevia käyttötapoja latasit pöytään! Itsekin huomaan olevani sen verran vieraantunut luonnosta, että lähikontaktissa tulee melkein paniikki, kun jostain kasvillisuuden uumenista kuuluu ötököiden liikkumisen ääniä.. Tilanne siis suorastaan vaatii kerkänkeräyssessiota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ötökät, kaikenlaiset rasahtelut ja muut metsän äänet, eikä koskaan tiedä mitä sieltä aluskasvillisuuden alta löytyy. Ei vaan oo mun juttu. Mutta kerkät oli tosi nopeita ja helppoja kerättäviä, niiden takia voi hyvin piipahtaa metsässä koska kauaa siellä ei aikaa tarvitse kuluttaa.

      Poista
  5. Ihan lievästi hävetttää affenanmaalaisen jälkeläisenä myöntää, että en ihan tuosta vain voisi villiyrtteihin ym kajota, sillä tuntemus niistä on heikko ellei jopa olematon.
    Itse kuitenkin paljasjalkaisena stadilaisena omien blåbärien poimiminen metsästä ja smultroneiden naukkiminen asvalttitien varrelta tuntuu jo siltä, että ihan villiksi ryhdytään - päässä alkaa soimaan 'hummani hej' ja sandaalit lentää jalasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs sitä sanottiinkaan niistä suutarin lapsista :)
      Stadilaisena on hyvä olla, meillä on onneksi Keskuspuisto joka takaa että skugeen pääsee, jos sinne halajaa, ilman seutulippua.

      Poista
  6. oi ihanaa, jos ei olisi niin kiire niin tekisin ehdottomasti itsekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei tänä kesänä niin vuoden päästä uusi yritys, sesonki kestää vielä varmaan sen pari viikkoa.

      Poista
  7. Ei aavistustakaan mille tuo siirappi voisi maistua,olisi kiva joskus maistaa sitä.

    Minä rakastan luonnon villejä antimia;täällä niiden aika tosin on kevättalvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kokeilut taas ovat hyvin vähäisiä, ketunleipiä tuli lapsena napsittua, sittemmin olen nokkosta ja voikukkaa maistanut. Teillä päin niitä varmaan piisaa!

      Poista
  8. Täälläkin olisi kerkkäsesonki parhaimmillaan.. vielä kun ehtisi poimimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nyt ne on niitä parahultaisen pieniä parisenttisiä, toivottavasti ehdit metsälle.

      Poista
  9. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla! Jo viime kesänä katselin kerkkiä sillä silmällä, mutta keräämättä jäi. Josko nyt kokeilisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihan hauska kokeilu, suosittelen.

      Poista
  10. Potsuuur tännekin!
    Viime viikonloppuna oli missiona kerätä saavillinen kuusenkerkkiä, (joku teki joskus kuusenkerkkäjätskiä, oliko se Jokihaka?) mutta olivat tuolla kaakon suunnalla jo vähän ylikasvaneita siirappiin. Ehkä ensi vuonna voisi olla ajoissa... Joko oot tehnyt siirapista jotain herkkuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku Ankeriashan se oli, eiks vaa?!

      Poista
    2. Joo Vipis se oli tehnyt kuusenkerkistä jätskiä. Mä en ole vasta kun lorotellut sitä asioiden päälle, jugurttimarjojen, hedelmien ja noiden vuohenjuustoleipien päälle jotka nyt viimeks postasin.

      Poista