sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Nyyttärit ruokabloggareiden tapaan


Kylmänä ja pimeänä tammikuun iltana joukko ruokaan höyrähtäneitä kokoontui  Chez Jasun ja hänen herttaisen Lea-vaimonsa kirkkonummelaisen metsän siimeksessä sijaitsevaan kotiin. Tunnelma katossa, pitkä pöytä lastattuna äärimmilleen ihanilla nyyttärihengessä tehdyillä herkuilla ja käkätystä.



Alkuruokia nautiskeltiin skumpan kanssa. Tarjolla oli isäntäväen tekemiä, tajuttoman hyviä brie-kirsikkahillo-rosmariini-paloja joita napsin monta, hyvin monta, sekä itsetehtyä näkkäriä savukalatahnalla sipaistuna. Skumpan kanssa maistui lisäksi mainioilta Sillä Sipulin Merituulin rapsakat maa-artisokkasipsit.



Siskot Kokkaa-blogin Nelle toi mukanaan kurpitsaisia tuulihattuja sekä illan eksoottisinta antia, naudankielipateeta kera sinappijäätelön.


 
Riitan leipomaa saaristolaisleipää nautiskeltiin mätitilpehööreillä sekä Jonnan tekemän skagenröran kanssa. Jonnalta saatiin vielä pöytään härkäpaputahnaa sekä tätä loistavaa paprika-chorizo-juttua. 




Lunta tiputteli hiljakseen taivaalta ja sehän loi täydelliset puitteet grillailuun. Jukan luomupossuribsit oli niin hyviä ettei sanotuksi tahtonut saada.  




Jasun karitsanviulu mainiota!


Marjan ja Seinäjoen pössöön yhteistyön tuloksena oli syntynyt kielen vievää lohipastramia. Marja oli tehnyt lisäksi mahtavan makuista vietnamilaista kanasalaattia.


Omat tuomiseni olivat libanonilaishenkisiä, tabbouleh-salaattia sekä hummusta ja baba ganoush-tahnaa joita napsittiin Jennin lavash-leipäsillä

Jäkiruokaosastossa löytyi myös yllin kyllin.


Kuvassa ylimpänä Hayley's Cuisinen unikonsiemenillä koristellut kurkumamuffinsit ja siitä alaspäin Josen vaikeasti lausuttavia mutta oikein makoisia libanonilaisia herkkuja.


Kivistön Marin japanilaisen juustokakun ohjetta odottelen jo kuumeisesti, sitä syötiin hapankirsikkahillon kanssa.


Rakastan bébé-leivoksia ja Merituuli oli tehnyt sellaisia mesiangervotäytteellä. Nam.
Ja vielä sokerina pohjalla maistelimme Hannelen omatekoista Bayleysiä

Vai oliko se sokeri pohjalla kuitenkin Nannan luikauttama versio tästä Suamipopin klassikosta:




Voi sitä naurun määrää mitä tästä porukasta lähtee. Olo oli onnellinen ja täyteläinen kun taksi kolmen maissa aamuyöstä kurvasi kotiovelleni. Lisää tätä!


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Tuoremakkara-broccolipasta


Tässäpä peri-italialainen pastaohje joka on jälleen esimerkki siitä miten yksinkertaista, helppoa ja nopeaa ruuanlaitto voi olla. Ja juuri näistä syistä italialainen keittiö on ja pysyy mun sydämeni valittuna. Ohjeen opin aikanaan Italiassa opiskellessani. Tätä ei näy saapasmaassa ravintoloiden listoilla vaan on enemmänkin rustiikkia kotiruokaa.

Vielä kymmenisen vuotta sitten, kun raakamakkaroiden löytäminen Suomesta vaati Neiti Etsivän taitoja, kokeilin tehdä tätä siskonmakkaroista. Sekoitin makkaramassaan mausteita ja yrttejä ja kyllä siitä ihan kelpo lohdukkeen sai. Onneksi raakamakkarat kuuluvat tänä päivänä jo lähes joka (paremman) kaupan valikoimiin, niitä löytyy joko lihatiskiltä tai valmiiksi pakattuina. 
Nyt ostin Herkusta toscanalaisia makkaroita jotka olivat hillitysti maustettuja. Jotkut makkarat saattavat sisältää jo valmiiksi reilusti valkosipulia ja potkua ja silloin voi ohjeessani olevat valkosipulit ja chilit jättää pois.



PASTA CON SALSICCIA E BROCCOLI


ohje kahdelle

4 pientä raakamakkaraa tai pari isompaa (n. 250 g)
1 parsakaali
2 valkosipulinkynttä
2-3 peperoncinoa (kuivattuja pikkuchilejä) tai puolikas punainen tuorechili
1 dl valkoviiniä
parmesaania
n. 200 g pastaa (esim. pennet tai orecchiettet sopivat hyvin)


Irrota parsakaalin kukinnot ja pilko suurimmat kukinnot pienemmiksi suupaloiksi. Höyrytä tai keitä ne napakan kypsiksi suolatussa vedessä noin 5 minuuttia.

Laita pasta tulille ja valmista makkarat pastan kypsyessä.

Kuumenna loraus oliiviöljyä pannulla ja laita sinne kokonaiset valkosipulinkynnet ja chilit hautumaan.

Poista makkaralihat suolesta, laita lihat pannulle ja murenna rakennetta lastalla. Anna paistua pari minuuttia ja lisää sitten viini. Hauduta sen aikaa kunnes pasta on kypsää.

Poista valkosipulinkynnet ja chilit pannulta, ne ovat tässä vaiheessa antaneet tarpeeksi makua, ja sekoita joukkoon parsakaalit ja pasta.

Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa ja raasta päälle parmesaania.
Voit myös lorauttaa oliiviöljyä hieman päälle, sitruunalla maustettu öljy käy tähän oikein hyvin.

Viinin voi jättää ohjeesta pois mutta silloin lisäisin mukaan n. 0,5 dl pastan keitinvettä siinä vaiheessa kun pasta ja broccoli lisätään lihan joukkoon.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kotitekoinen toffee


Taannuin tuossa männä viikolla karkinhimoissani pikkulikan tasolle kiipeillessäni pitkin keittiön tasoja kun kolusin yläkaapeista asti mahdollista suklaalevyn tai karkkipussin jämää. Sinänsä aivan hölmöä koska ei multa sellaisia jää ikinä jemmattavaksi asti mutta olin silti toiveikas. Mitään hyvää ei tietenkään löytynyt.

Jääkaapista löytyi kuitenkin kermapurkki ja koska pikkulikka-mode oli jo valmiiksi päällä päätin verestää toffeentekotaitojani. Omatekoinen toffee oli lapsuusherkku jota tehtiin joskus luvan kanssa, joskus ilman koulun jälkeen kavereiden kanssa. Jostain päin takaraivoa se ohjekin vielä kumpusi vaikka viimeinen toffeen kokkailu taitaa osua jonnekin 80-luvulle. Määrät laitoin summanmutikassa mutta lopputulos oli samanlaista kuin mitä se oli silloin joskus, kovaa ja hyvää.

Lapsosena ripottelin usein toffeiden päälle kaurahiutaleita (minusta ne oli ihania, laitoin kaurahiutaleita kaakaon joukkoonkin) ja nytkin halusin ripotella päälle jotain. Tein fifty-fifty mantelirouheella ja sormisuolalla hiputettuja karkkeja. Varsinkin ne suolaiset oli tosi hyviä. Voi kun olisikin ollut suolapähkinöitä!





TOFFEE 

 

2 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
1 dl siirappia
50 g voita
(sormisuolaa, pähkinärouhetta tms. päälle ripoteltavaksi)

Laita kaikki aineet (teflon)kattilaan ja keitä kunnes seos paksuuntuu, noin 15-20 minuuttia.
Toffee saa poreilla keittyessään mutta kannattaa vahtia ettei kerma kuohahda yli, ja hämmentää koko ajan ettei seos pala pohjaan. Teflonkattila on tässä hommassa hyvä apu ja helppo pestä jälkeenpäin.  

Kun toffee alkaa paksuuntua voit tehdä testin ottamalla sitä lusikalla pienen nokareen kylmään veteen, jos toffee jähmettyy nopeasti se on valmista.

Kaada seos leivinpaperin päälle, laakeaan vuokaan tai karkkimuotteihin. Ripottele päälle pähkinät, suolat tms. melko pian että ne ehtivät jähmettyä toffeen pintaan. Toffee kovettuu noin tunnissa. Jos haluat leikata levystä tasaisia paloja se kannattaa tehdä 20 minuutin jäähdyttelyn jälkeen kun veitsi vielä uppoaa massaan.




tiistai 15. tammikuuta 2013

Talven kukoistava yrttipuutarha



Tykkään kovasti käyttää erilaisia yrttejä ruuanlaitossa, mm. lehtipersiljaa, basilikaa ja sitruunatimjamia voisin lykätä vaikka mihinkä. Mutta näin talviaikaan yrttejä on todella sääli ostella sillä niiden säilyvyys on niin kovin lyhytaikaista. 

 
 


Olin jo pidemmän aikaa haaveillut pöytäpuutarhasta jonka kasvivalon alla yrtit säilyisivät hengissä talven yli. Suunnittelin hankkivani altakastelevan laatikkomallin kunnes joulun alla Kekkilä toi markkinoille uuden Vihervalonsa. Se oli just sellainen mitä halusin ja joulupukki sen minulle toi!
Tarjotin, jonka päälle voi koota yrttipuutarhan omissa mieluisissa ruukuissa. Valon korkeutta voi säätää joten alle mahtuu suuremmatkin puskat. Tarjottimelle mahtuisi ainakin kahdeksan pienempää yrttiruukkua, omat yrttiruukkuni ovat vähän suurempia ja niitä on tarjottimella nyt kuusi.
Se altakastelu tästä puuttuu mutta en koe ongelmaksi lorauttaa yrteille iltaisin vettä.
Ja tyylikäs ulkonäko on pelkkää plussaa!




Siinä nuo yrttilöiset ovat joulusta asti rehottaneet. Jääkaapissa jo puoliksi nuutunut basilikakin puskee uusia lehtiä. 

Ja kisuille maistuu vehnänoras jota nyt on koko ajan saatavilla. Toiselle tuntuu maistuvan myös persilja ja korianteri.
 








sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Jumalainen selleripyree!


Uusinta Glorian ruoka & viini -lehteä selaillessani silmäni osuivat juttuun Sunnin jumalaisesta selleripyreestä. Sunn on ravintola Helsingin Senaatintorin laidalla (minulla vieläkin testaamatta) jonka hinta-laatusuhteeltaan mainiosta brunssista olen lukenut useammastakin lähteestä. Ja he jotka muuhun kuin aamiaisaikaan ovat Sunnissa ruokailleet muistavat aina mainita tästä elämää suuremmasta selleripyreestä. Kiva kun ravintola antoi ohjeen nyt kaikkien kotikokkien testattavaksi ja minähän tartuin siihen hetimiten.

Resepti löytyy Gloriasta nimellä Sunnin selleripyree ja sitruunaöljy, ja ohje käsketään aloittaa edellisenä päivänä sitruunaöljyn uuttamisella. Kun sitruunaöljy on valmis, siitä ei enää ohjeessa mainita sanallakaan. Ilmeisesti sitä ei sekoiteta pyreeseen missään vaiheessa vaan lehdessä olevan kuvan perusteella öljyä näyttäisi olevan pirskoteltuna valmiin pyreen päälle. En lähtenyt tähän uuttamishommaan vaan oikaisin käyttämällä kaapista löytyvää valmista sitruunalla maustettua oliiviöljyä.
Ja muuten nyt huomasin kun nappasin lehden tähän viereeni ohjeen tarkistusta varten, että olin kuvannut pyreen prikulleen samalla lailla kuin lehdessä, valkoista kippoa ja lusikkaa myöten. Ilmeisesti lehden kuva oli jäänyt kummittelemaan jonnekin mieleni syövereihin.

Eikä jumalainen ole yhtään ylikehuadjektiivi kuvaamaan tätä pyreetä, se on kertakaikkisen ihanaa! Kerma ja voi saavat sellerin maistumaan todella pehmeältä. Tämä sopii vaikka minkä lisukkeesi, lihan taikka kalan. Minä tarjosin tätä itselleni paistetun karitsan sisäfileen seurana ja huokailin ihastuksesta.


SELLERIPYREE

 

neljälle lisukkeeksi

1 kokonainen juuriselleri
2 dl kuohukermaa
100 g voita
1 dl sellerin keitinlientä
1 tl suolaa

Kuori selleri huolellisesti ja pilko se pienen perunan kokoisiksi paloiksi.
Keitä palat suolalla maustetussa vedessä miedolla lämmöllä läpikypsiksi. Vettä on sopivasti kun sellerinpalat juuri ja juuri peittyvät.

Ota talteen desi keitinlientä ja valuta sellerinpalat siivilässä.

Kiehauta kerma, voi ja keitinliemi.

Soseuta sellerit monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kerma-voi-keitinlientä pienissä erissä, kunnes sellereistä tulee sileää ja pehmeää sosetta.
Jos haluat soseesta oikein silkkistä voit painella sen kauhan avulla siivilän läpi.

Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.


                                        *  *  *  


Tässä vielä ohje sitruunaöljyyn, jos joku vaikka haluaisi lorotella omatekoista öljyä pyreen päälle.

1 dl hyvää neitsytoliiviöljyä
2 luomusitruunan raastettu kuori

Tee sitruunaöljy valmiiksi päivää ennen selleripyreen valmistusta.

Pese sitruunat hyvin ja raasta niiden kuoret.

Lämmitä oliiviöljy kattilassa 42-asteiseksi. Lisää kuoriraaste öljyyn. Ota kattila pois hellalta ja kaada öljyseos astiaan ja peitä astia tiukalla kelmulla. Jätä astia huoneenlämpöön yön yli ja anna kuoriraasteen uuttua öljyyn.
Siivilöi öljy seuraavana päivänä.
Säilytä sitruunaöljy huoneenlämmössä.




maanantai 7. tammikuuta 2013

Mustikka-ricottapannarit


Olen todella saamaton aamupalaihminen vaikka tykkäänkin brunsseista ja hyvistä hotelli- ja kahvila-aamiaisista pitkän kaavan mukaan, silti itselleni en jaksa vaivautua kuin keittamään kupposen kahvia ja paahtamaan pari leipäpalaa. Ja tämänkin vaivan näen vain viikonloppuisin, viikolla turvaudun töissä syötyyn pikapuuroon ja automaattikahviin.

Lauantaina kuitenkin repäisin ja paistoin aamupalaksi kasan mustikka-ricottapannareita.
Ohje näihin tuli vastaan kun selailin Leila Lindholmin Vielä yksi pala! -kirjaa.
Pannarikin voivat olla yllättävän terveellisiä, tosin ajattelin tätä terveyspuolta vasta siinä vaiheessa kun lorottelin vaahterasiirappia päälle. Ilman sitä nämä ei olisi sisältäneet ollenkaan sokeria. Ja ricotassakin on rasvaa vain 12%, osan vehnäjauhoista vaihdoin täysjyväspelttiin ja mitä kaikkea terveellistä mustikat sisältääkään. Eli täyttä terveysruokaa, jos siis unohdetaan se mitä näiden päälle lorotellaan tai minkä kanssa näitä syö. Minä kuitenkin syön pannarini vaahterasiirapilla ja tällä kertaa vielä rouhin pekaanipähkinää päälle. Ihana yhdistelmä!

Paistoin nämä blinipannulla joka sopii hommaan loistavasti.
Ohjeesta tuli kahdeksan nättiä ja kaksi susirumaa, tiedättehän ne ensimmäiset jotka aina paistuu pieleen.


MUSTIKKA-RICOTTAPANNUKAKUT

 

3 kananmunaa
250 g ricottajuustoa
2,5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja (käytin 1 dl spelttijauhoja + 1,5 dl vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 dl mustikoita
voita paistamiseen

Erottele huolellisesti keltuaiset ja valkuaiset erilleen.

Sekoita ricotta, maito ja keltuaiset keskenään.

Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja suola ja lisää taikinaan hyvin sekoittaen.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele varoen taikinan joukkoon. 

Lisää lopuksi joukkoon mustikat.  

Sulata nokare voita pannulla, nosta lusikalla 0,5 - 1 dl taikinaa pannulle ja paista molemmin puolin kullanruskeiksi.

Tarjoile pannarit vaahterasiirapin, marjojen tai jäätelön kanssa.



tiistai 1. tammikuuta 2013

Vuoden viimeinen ja ensimmäinen kala


Ja näin tuli vuoden kestänyt kalahaasteeni tiensä päähän. Ei kait se haittaa vaikka postaankin uuden vuoden puolella, ruoka sentään tehtiin viime vuonna...
Mielenkiintonen haaste tämä kyllä oli. Kalakokkaukseni olivat aiemmin olleet hyvin yksinkertaisia, lähinnä fileiden paistoa voissa. Mutta nyt tuli kokeiltua eksoottisia herkkuja ja tuunattua vanhoja tuttuja uusilla mauilla. Ai niin, söin muuten vuoden aikana ensimmäisen kerran silliä enemmän kuin yhden palan ja se jopa maistui ihan syötävälle, mutta sillikaviaari vie edelleen voiton.
Välillä päästin itseni helpolla ja paistoin sen kalafileen voissa, mutta tällainenkin simppeli ruoka nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin kun kaveriksi tekee herkullisen kastikkeen.
Koko haasteen idea oli siis kokeilla uusia tapoja valmistaa kalaa ja kaikista kalakokkailuistani pidin onnistuneimpana suolakuoressa paistettua kalaa. Olen tehnyt sitä nyt pari kertaa uudelleen syksyn aikana ja olen edelleen sitä mieltä, että tällä tapaa valmistuu kotikeittiön mehevin kala. Kokeilkaa! Toinen erittäin onnistunut kokeilu oli italialaisen antipaston tuunaus Suomi-muotoon. Myös tavalliseen lohikeittooon saa pienellä twistillä kivaa vaihtelua.
Välillä meinasin unohtaa koko haasteen ja postaukset venyivät seuraavan kuun puolelle. Joskus kiireen painaessa päälle stressiä pukkasi. Vaikka tämä oli ihan vain itselleni heitetty haaste, silti omatunnossa kolkutti blogiin annettu lupaus. Siispä itseäni säästellen lupasin tälle vuodelle, etten haasta itseäni muiden kuullen enää yhtään mihinkään :)

Sitten siihen vuoden viimeiseen kalaruokaan quenelleihin, tai kvenelleihin, tai kalapulliin, ihan kuinka vaan. Näiden oli tarkoitus olla hauesta tehtyjä mutta hauki oli näemmä kalastettu loppuun Helsingin kalatiskeiltä, ennen joulua sitä oli saatavilla joka paikasta. Valitsin pulliin sitten lohta ja kuhaa oikein onnistuneella lopputuloksella.
Keitin ja tarjosin quenellit Puljongin kalaliemessä. Liemessä tarjottuna tästä tuli mielestäni oikein juhlava ruoka.
Otin pulliin osviittaa Siken haukiquenelleistä. Yhdestä asiasta Sikelle motkottaisin, jos ohje vaatii yön yli-tekeytymistä, niin siitä pitäisi mainita heti ohjeen alussa. Lukeeko joku muka ohjeen etukäteen loppuun ennen kuin aloittaa kokkaamisen häh? Mutta pakon edessä tuli todettua, että onneksi noin tunninkin tekeytyminen riitti oikein hyvin.


QUENELLIT LOHESTA JA KUHASTA

Ohjeesta tulee kahdeksan ruokalusikan kokoista kalapullaa


200 g lohifile
200 g kuhafile
2 valkuaista
50 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä 
1,5 - 2 dl kuohukermaa
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
pieni loraus sitruunanmehua

Keitto- ja tarjoiluliemi:
1 litra kalalientä
pieni porkkana
puolikas pienestä fenkolista
pieni pala purjoa


Ennen kuin aloitat huomioi, että kaikkien kalamassan aineiden on oltava kylmiä ja massan täytyy tekeytyä kylmässä aikansa ennen kalapullien keittämistä!

Laita kalapalat monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi massaksi.

Lisää suola ja pippuri koneen pyöriessä, lisää sitten vuoronperään sulatettu ja jäähdytetty voi, valkuaiset, jauhot ja kerma. Lisää lopuksi sitruunanmehu.

Anna koneen pyöriä niin kauan että massa on melko kiinteää ja kuohkeaa.

Tarkista maku ja siirrä massa kylmään tekeytymään mieluiten yön yli, mutta 1,5 tuntiakin riittää.

Muotoile kahta ruokalusikkaa apuna käyttäen quenellejä ja keitä ne kattilassa kalaliemessä muutama kerrallaan 10 minuutia Siken ohjeen mukaan, omat pullani olivat 5 minuutin kuluttua jo kypsiä.


Tuunattu kalaliemi keittämiseen ja tarjoiluun:

Kaada valmis kalaliemi kattilaan ja lisää joukkoon pilkotut vihannekset. Anna vihannesten kypsyä hetki kiehuvassa liemessä ennen kuin lisäät kalapullat joukkoon kypsymään. Tarjoile lientä kalapullien kanssa.
Parasta tietenkin olisi alusta asti itsetehty kalaliemi mutta jos saatavilla on hyvälaatuista valmislientä, niin miksipä sitä ei käyttäisi elämää helpottaakseen.