torstai 27. kesäkuuta 2013

Jugurttijäätelö


Keväällä kauppoihin ilmestynyt glukoosisiirappi tekee ihmeitä itsetehdylle jäätelölle. Tämän siirapin avulla jätskistä tulee hileetöntä ja rakenteesta pehmeää ja vieläpä ilman jäätelökonetta.
Oli jo hyvin lähellä etten tänä keväänä ostanut jätskikonetta jota olen himoinnut jo muutaman vuoden. Kun kuulin tästä siirapista päätin lykätä masiinan hankintaa tuonnemmaksi ja testata vielä jäätelön tekoa pelkästään pakastamalla.

Aluksi luulin glukoosisiirapin olevan samaa kamaa kuin tämän ajan yhden suurimmista terveysmöröistä eli maissisiirapin, jolla makeutetaan limuja, karkkeja ja valmisruokia, etenkin Yhdysvalloissa. Me suomalaiset saamme maissisiirappia lähinnä tuontituotteista.  Maissisiirapin sisältämä fruktoosi, eli hedelmäsokeri, on se paha juttu. Tavallisessa sokerissakin on fruktoosia mutta maissisiirapissa sen määrä on huomattavasti korkeampi. Tutkijoiden mukaan fruktoosi on tavallista sokeria haitallisempaa elimistölle ja sen käytön ja diabeteksen väliltä on löydetty selkeä yhteys. Vanha käsitys hedelmäsokerin "terveellisyydestä" ei siis pidä paikkaansa. Tämä meillä myytävä glukoosisiirappi valmistetaan kuitenkin vehnätärkkelyksestä eikä se Dansukkerin mukaan sisällä fruktoosia, eikä muuten gluteeniakaan sillä sen määrä pienenee olemattomaksi valmistusprosessin aikana. Mikään sokeri ei toki ole terveellistä mutta glukoosisiirapin ei siis pitäisi olla elimistölle yhtään pahempaa kuin tavallisenkaan sokerin. (Huom! En ole alan asiantuntija ja tietoni perustuvat pelkästään sille, mitä olen asiasta lukenut.)

Jugurttijäätelö oli ensimmäinen jätskikokeiluni glukoosisiirapin avulla ja seuraavaksi ajattelin tehdä vielä jotain raikasta sorbettia. Jos se onnistuu yhtä hyvin kuin tämä, saatan lopettaa jäätelökoneesta haaveilun tykkänään. Ohje on Dansukkerin sivuilta ja se on kermajätskin perusohje johon lisäsin vain turkkilaista jugurttia. Eli samaa ohjetta voi käyttää pohjana vaikka mille omatekoiselle jäätelölle, maustaa sen sitten vain oman maun mukaisesti.


JUGURTTIJÄÄTELÖ

 

4 munankeltuaista
1 dl erikoishienoa sokeria
1,5 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
1 dl glukoosisiirappia
2,5 dl turkkilaista jugurttia

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.

Kiehauta kerma, maito ja glukoosisiirappi. Vatkaa keltuaisvaahto maito-kermaseokseen.

Siivilöi seos ja vatkaa sitten jugurtti joukkoon. Anna jäähtyä.

Laita jäätelöseos pakkaseen vähintään viideksi tunniksi. Sekoita seosta pari kertaa pakastumisen aikana.  Vaihtoehtoisesti pyöräytä jätski valmiiksi jäätelökoneessa.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Perunasalaatti siideri-voikastikkeella, tuoremakkaraa haudutetulla sipulilla. Happy Happy Joe Joe!


Ihmisen tekee onnelliseksi lopulta melko yksinkertaiset asiat. Juhannus, josta seuraa yksi ylimääräinen vapaapäivä töistä, jee! Aurinkoinen kesäpäivä parvekkeella itsetehtyä jäätelöä syödessä ja kirjaa lueskellessa. Selällään röhnöttävän kissan kuorsaus. Tulevaisuuden suunnittelu. Olenkohan mä tullut vanhaksi kun tällaiset asiat saavat aikaan onnellisuuspuuskia. Pohdiskelin onnellisuusasioita samalla kun kokkailin reseptikisaan ruokaa, se kokkailukin teki mut oikein onnelliseksi. Ja onnistunut lopputulos.

Kävin pari viikkoa sitten bloggareille järjestetyssä maistatusillassa tutustumassa Hartwallin uuteen Happy Joe Organic -siideriin. Yleensä valitsen siideriksi englantilaista tai ranskalaista siideriä koska niissä maistuu omena, se on aika tärkeä kriteeri kun haluaa omenasiideriä. Makusiiderit ei ole ollenkaan mun juttu. Happy Joe -siiderit on minusta oikein hyvä kotimainen vastine kunnon omenasiideriä halajavalle ja tämä uusin Happy Joe-perheen tulokas maistui raikkaan omenaiselle.

Päätin osallistua myös Onni on yksinkertaista -reseptikilpailuun jossa tuli hyödyntää Happy Joe Organic-siideriä joko reseptissä, tai keksiä ruoka jonka kanssa siideri maistuisi erityisen hyvälle.
Lämpimällä perunasalaatilla on voi-siiderikastike, makkarat on ryyditetty siiderissä haudutetulla sipulilla. Ja kaiken kun hulauttaa alas siiderillä niin voin taata, että olo on onnellinen!





LÄMMIN PERUNASALAATTI VOI-SIIDERIKASTIKKEELLA


500 g uusia perunoita
25 g voita
2 sardellifilettä
1,5 dl Happy Joe Organic -siideriä
1-2 rkl kapriksia
2 rkl sitruunamehua
kourallinen yrttejä (basilikaa, lehtipersiljaa, ruohosipulia)


Keitä perunat napakan kypsiksi.

Ruskista voi pannulla sardellifileiden kanssa. Sardellit sulavat pannulle ja antavat salaatille suolaisuutta, ei kalanmakua. Lisää siideri joukkoon ja keitä hetki kasaan.

Kaada keitetyt perunat ja kaprikset pannulle ja kääntele niitä hetken aikaa kastikkeessa että saavat makua. Jos kastike kaipaa hapokkuutta lisää vähän sitruunamehua joukkoon. Kaada sitten perunat kastikkeineen tarjoilukulhoon. Sekoita joukkoon yrtit ja tarjoile lämpimänä lisukkeena paistettujen tuoremakkaroiden kanssa, tai minkä tahansa grillatun lihan tai kalan kanssa.




SIIDERISSÄ HAUDUTETTUA SIPULIA JA TUOREMAKKARAA


3 isoa sipulia (kelta- tai punasipulia)
3 rkl voita tai voi-öljyseosta
1 tl sokeria
suolaa
1 dl Happy Joe Organic -siideriä
tuoremakkaroita (possunlihasta)

Viipaloi sipulit. Kuumenna voi paistinpannussa ja laita sipulit hautumaan. Voita tulisi olla noin ruokalusikallinen sipulia kohden ja pannun olla niin iso, että sipulit levittyvät pohjalle yhdeksi kerrokseksi. Mausta suolalla.

Anna sipulien hautua keskilämmöllä puolisen tuntia ja kääntele niitä aina välillä. Jos haluat karamellisoida sipulit ripottele niille teelusikallinen sokeria. Haudutellessa sipulit makeutuvat itsestäänkin, mutta sokeri antaa niille vielä kauniin tumman värin. Lisää siideriä pienissä määrissä pannulle ettei sipulit kuivu tai pala pannuun. Välttämättä koko siiderimäärää ei edes tarvita.

Haudutuksen puolivälissä lisää pannulle myös makkarat ja paista ne kypsiksi. Sipulit ja siideri antavat makkaroille mahtavasti makua.




Yhteistyössä Hartwall.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Daiquiri-marinoidut grillikatkaravut


Tuntuuko välillä siltä, että grillistä nousee kesästä toiseen samoja tutun turvallisia ruokia? Alkaako ikuiset foliokasvikset ja juustolla täytetyt pekoniherkkusienet kyllästyttää? Tähän mielikuvituksenpuutosvaivaan tuo apua Grilli kuumaksi -kirja (Kustannus-Mäkelä).
Sain kirjan arvostelukappaleena aiemmin keväällä ja se on ollut ahkerassa fiilistelykäytössä, olen selaillut sitä iltaisin sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja samalla haaveillut omasta pihasta pikku grilleineen. Kirjan tekijänä on joukko ruotsalaisia ruokatoimittajia, valokuvaajia, ruokastailaajia ja jälki on sen mukaista: kauniita kuvia, inspiroivia reseptejä, kivoja kattausideoita, juuri niin rennon snyggiä kuin ruotsalaisilta vain voi odottaa. On tuttuja raaka-aineita, possua, lammasta, lohta jne. mutta tuntuu, että lähes joka reseptiin on saatu lisättyä jokin pieni kiva twist. Itse ainakin sain kirjasta paljon lisuke-, salaatti- ja kastikeideoita, niitä ei koskaan voi olla liikaa. Tämä kirja on nappi kokeilunhaluiselle kokkaajalle joka haluaa taikoa uusia makuja kesäpöytään ja ehkä yllättää perheen ja ystävät.
Ainoa miinus kirjassa on hakemisto, joka on aakkosissa pelkästään ruokien nimillä eikä esimerkiksi raaka-aineittain. Ruokia on aika mahdotonta etsiä hakemistosta jos etsit vaikka sitä hyvää perunaohjetta jonka koko nimeä (Hestonin perunat) et nyt just satu muistamaan.

Olen tehnyt kirjan ohjeella Margarita shrimpejä, paitsi että muutin ne Daiquiri shrimpeiksi koska pidän enemmän rommista kuin tequilasta, paitsi että kyllä mulle margaritakin maistuu mutta kun rommia nyt sattui olemaan kotona valmiiksi.
Ajatuksena siis on, että katkaravuille tehdään drinkki jossa ne marinoidaan ja sitten grillataan. Ravut oli hyviä mutta omaan makuuni olisi riittänyt pienempikin viinamäärä, noin niin kuin maun puolesta. Tuntui, että ne kihahtivat vähän hattuun koska paistoaika oli sen verran lyhyt, ettei kaikki alkohooli ehtinyt haihtua. Että jos näitä syö niin aivan heti ei kannata istua auton rattiin, mutta muuten saattavat taata oikein mukavan tunnelman grillijuhliin.


DAIQUIRI SHRIMPS 


4 annosta

800 g isoja kuorittuja katkarapuja

Daiquiri-marinadi:
1 dl rommia
2 tl tomusokeria
2 rkl limemehua
1 dl oliiviöljyä
1 dl karkeasti silputtua korianteria
2 valkosipulinkynttä raastettuna
1 jalapeno silputtuna

tai

Margarita-marinadi:
1 dl tequilaa
2 rkl Cointreauta tai Triple Seciä
1 rkl limemehua
1 dl oliiviöljyä
1 dl karkeasti silputtua korianteria
2 valkosipulinkynttä raastettuna
1 jalapeno silputtuna

Tabasco-voi:
100 g voita
1 tl tabascoa
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 limen mehu
suolaa

Teetpä kumman marinadin tahansa niin sekoita kaikki ainekset kulhossa, lisää katkaravut ja hiero marinadia niihin. Peitä muovilla ja anna maustua jääkaapissa 2-3 tuntia.

Ota ravut marinadista. Siivilöi marinadi martinilasiin ja nautiskele se grillatessa. (Tai sitten ei :)

Pujota ravut vartaisiin. Jos käytät puuvartaita, muista liottaa ne ensin.

Sulata voi kattilassa. Lisää tabasco, valkosipuli ja limen mehu. Mausta suolalla ja pidä lämpimänä.

Grillaa katkarapuvartaat grillissä suoralla lämmöllä noin kolme minuuttia molemmin puolin. Vartaat voi hyvin paistaa myös hellalla paistinpannussa.

Asettele vartaat vadille ja kaada lämmin tabasco-voisula päälle, tarjoile heti.

Jos viinaksia ei satu olemaan kotona, tai et halua ostaa isoa rommi- tai tequilapulloa kaappiin pölyyntymään, silloin apuun tulevat Alkon kassan edessä myytävät minipullot. Yhdestä minipullosta saa noin puolikkaan desin a-juomaa. 

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Koskenlaskijan kanaquesadillat



Juustoiset quesadillat ovat helppoa pikaruokaa sanan hyvässä merkityksessä, päätät itse kuinka terveellisiksi ne haluat tehdä ja aikaa niiden valmistamiseen ei kauaa tuhraannu. Perinteisesti ne paistetaan hyvin ohuiksi ja täytteenä on vain kahta, enintään kolmea ainesta, mutta paksuja mielikuvituksellisia quesadillojakin on tavattu. Tekipä ne miten tahansa, tärkeää on kuitenkin juusto joka sulaa paistaessa ja venyy ihanasti haukatessa.

Tällä quesadilla-ohjeella osallistun Valio Koskenlaskija -reseptikilpailuun, jossa tarkoituksena oli kehitellä nopeasti valmistuvia ruokia arkea helpottamaan.
Te lukijat pääsette tietenkin antamaan oman äänenne kisassa, näitä quesadillojani voi äänestää Koskenlaskijan kilpailusivustolla.
Äänestysaika on 11.6. - 7.7.2013 ja arvonta suoritetaan 8.7.2013. Äänestäneiden kesken arvotaan savuttamaton Lotus-hiiligrilli, joka on arvoltaan 179 euroa.


QUESADILLAT, paistetut tortillat


ohje neljälle, valmistusaika 30 minuuttia


4 tortillalettua
2-3 broilerin grillattua koipea
1 tölkki mustia papuja
1 pussi murennettua voimakasta Koskenlaskijaa
1 pallo mozzarella-juustoa pieneksi kuutioituna
chilitahnaa

Revi haarukalla broilerin liha suikaleiksi.

Valuta tölkkipavut.

Levitä chilitahnaa ohuesti koko tortillaletulle ja asettele broileria, papuja sekä juustoja toiselle
puolelle lettua puolikuun muotoon, pieni kourallinen jokaista täytettä.
Jätä reunoille vähän tilaa ettei täyte valu ulos paistaessa.

Käännä letun toinen puolisko täytteen päälle.

Paista kuivalla paistinpannulla kolmisen minuuttia per puoli niin, että täyte lämpenee, tortillalettu rapeutuu ja juusto sulaa. Painele tortillaa kasaan lastan avulla paiston aikana. 

Nauti lämpimänä sellaisenaan tai tarjoile salaatin, guacamolen tai tomaattisalsan kanssa.



Voimakas Koskenlaskija antaa quesadilloille makua, mozzarella taas tuo sulaessaan sitä ihanaa venyvyyttä, aika täydellinen yhdistelmä! Quesadillat vievät isommankin nälän mutta ne voi leikata pienemmiksi viipaleiksi ja tarjota isommalle porukalle snackina tai nautiskella muuten vaan huikopalana.







    Yhteistyössä Valio Koskenlaskija



sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Ja niin he saivat toisensa...

Onks teema selvä?


Joudun nyt kyllä perumaan pahoja puheitani Chrisistä. Mies vaikutti aidosti onnelliselta ja liikuttui niin kovin nähdessään kuvankauniin morsiamensa, että aivan kyyneleet nousivat meidän tätienkin silmäkulmiin. Madde sai Chrisistä varmasti oikein hyvän miehen joten onnea vastavihityille hipp hipp hurra! 

Hääkisastudio oli pystytetty Kulinaarimurulaan ja ruokateema oli valittu morsiamen kotomaasta. Jaana oli tehnyt todella herkullista Västerbotten-juustopiirakkaa ja leiponut omin pikku kätösin suussa sulavan prinsessakakun. Minä kannoin korteni kekoon merellisellä juustokakulla. Jaanan frendit hoitivat illan juomapuolen ja pitivät meidät hyvin drinkeissä pyöräyttelemällä Ameriikan malliin cosmopolitaneja ja mint julepeja. Nyt tiedän, että viskikin voi taipua hyväksi!





Ohjeen tälle mätijuustokakulle löysin Systrarna Eisenmans Mingelmat -kirjasta. Kirja on aivan mielettömän inspiroiva ja täynnä ihania fingerfood-reseptejä.
Kakun pohjaan käytetään leipää joka ohjeessa on kavring. Googlettamalla löysin kaksi osumaa kavringille, toinen oli tumma saaristolaisleivältä vaikuttava vuokaleipä ja toinen enemmänkin korppu. Päätin sitten käyttää pohjaan Maalahden limppua koska se, tai mikä tahansa saaristolaisleipä, sopii loistavasti kalojen kanssa. Jos joku osaa kertoa onko kavringille suoraa suomalaista vastinetta, niin mieluusti ottaisin tiedon vastaan.

Ohje on suoraan kirjasta ja sen mukaan tehtäessä sekä philadelphiajuustoa että creme fraichea jää tyhmästi puoli purkkia yli. Sain kakun mahtumaan matalaan peruspiirakkavuokaan, mutta jos sen tekee korkeareunaiseen irtopohjavuokaan, silloin voi huoletta käyttää 2 x 200 g purkkia philadelphiaa ja koko purkin (2 dl) creme fraichea. Lisää vain vähän muiden aineiden määrää, liivatteita riittää kuitenkin ohjeen neljä lehteä.
Kirjassa kakku oli päällystetty pelkästään katkaravuilla mutta leikkasin hyytyneen kakun valmiiksi osiin ja koristelin joka toisen palan ravuilla ja joka toisen kylmäsavulohella.
Jätte bra vaikka itse sanonkin! 


MÄTIJUUSTOKAKKU KATKARAVUILLA JA LOHELLA

 

pohja:
200 g saaristolaisleipää (esim. Maalahden limppua)
75 g sulatettua voita

täyte:
4 liivatelehteä
1 dl creme fraichea
300 g philadelphiajuustoa
puolikas punasipuli hyvin hienonnettuna
n. 80 g muikun- tai siianmätiä
1 tl raastettua sitruunankuorta
1 tl sitruunanmehua
suolaa
valkopippuria

päälle:
n. 200 g kuorittuja katkarapuja (n. 300 g kuorien kanssa)
tai
100 g kuorittuja katkarapuja ja 100 g kylmäsavulohta
1 dl silputtua ruohosipulia
retiisejä


Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.
 
Laita leipäpalat monitoimikoneeseen ja aja muruksi. Lisää sulanut voi ja hurauta sekaisin.
Painele leipämassa piirakkavuoan pohjalle ja nosta vähän myös reunoille.

Sekoita täytteen aineet (paitsi liivatteet) keskenään ja mausta suolalla ja valkopippurilla.
Purista ylimääräiset vedet liivatteista ja sulata tilkkaseen kiehuvan kuumaa vettä. Sekoita liivatteet sitten muun täytteen joukkoon.

Kaada täyte vuokaan ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään kolmeksi tunniksi. Tähän asti kakun voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä ja antaa hyytyä yön yli. 

Ripottele ruohosipulisilppua kakun päälle ja koristele ravuilla ja lohisiivuilla sekä retiisiviipaleilla.


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Makoisat vuohenjuustoleipäset


Mansikoilla ja erilaisilla hilloilla päällystetyistä vuohenjuustoleivistä saa mainioita alkupaloja kuohuviinin kanssa tarjottavaksi. Vielä hetkisen joudutaan odottelemaan ihania kotimaan marjoja, mutta kyllä nämä etelän serkutkin välttävät, etenkin portugalilaiset mansikat olivat yllättävän makeita.

Paahdoin maalaisleivän palat paahtimessa, suuremman määrän voi paahtaa uunissa.
Levitin jäähtyneille leiville melko reippaasti pehmeää vuohenjuustoa (Chavroux) ja päällystin osan leivistä mansikoilla ja balsamicosiirapilla, osan raparperihillolla ja kuusenkerkkäsiirapilla.

Raparperihillon keittelin hillosokeripussin kyljestä mukautetulla ohjeella: litra raparperia, 2 dl hillosokeria ja mausteeksi raastoin puolikkaan tonkapavun. Se antoi hillolle mukavaa aromia ja vaniljaista makua. Tonkapavun korvaajana voi käyttää puolikasta vaniljatankoa ja kuusenkerkkäsiirapin voisi vaihtaa vaahterasiirappiin, joka on tarpeeksi makeaa taittamaan raparperihillon kirpeyttä.

Mansikkaisten leipien päälle roiskuteltu balsamicosiirappi on helppo keitellä kasaan itsekin, vaikka tällä Kokkipottilan -ohjeella. Mä käytin Rajamäen valmista tavaraa joka on maistunut hyvälle muidenkin juustojen kanssa.

Nyt alan kiillotella tiaraani, valmistautua huomiseen kuninkaalliseen hääjuhlaan ja valmistaa evästä kisastudiota varten. En oikein tiedä mitä ajatella Chrisistä, minusta sen miehen katseessa on jotain vilunkia enkä ennusta liitolle pitkää ikää. Toivottavasti olen väärässä. Huomisen päivän olen kuitenkin lupautunut olla arvostelematta monarkkia sillä se oli ehdoton pääsyvaatimus kisastudioon. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin kyynelten virta tulee olemaan melko vuolas.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kuusenkerkkäsiirappi



En ole laisinkaan hurahtanut villiyrttihommiin vaikka aihe on ollut pari viime vuotta kovasti tapetilla. Syynä taitaa olla, että olen tällainen luonnosta vieraantunut kaupunkilaisuuno joka tunnistaa voikukan ja... siihen se melkein jääkin. Ihailen kyllä heitä jotka viitsivät ja osaavat.
Jokihaan vuoden takaiset kuvat kerkkäsiirapista ja -toffeesta olivat kuitenkin jääneet muistilokeroon ja ajattelin, että siirapinteolla minäkin voisin heittäytyä vähän trendipelleksi. No ei nyt sentäs, vaan sen maku oikeasti kiinnosti, ja sitä paitsi kuusenkerkät minäkin tunnistan. Ne ovat kauniin vaaleanvihreitä tupsuja oksien päässä ja paras aika keräämiseen on juuri nyt touko-kesäkuussa, jolloin ne ovat vielä pehmeitä.

Kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää jälkiruokien kastikkeena esimerkiksi jäätelön ja lettujen kanssa, sitä voi lorauttaa kuohuviinilasin pohjalle ja täyttää lasi sitten skumpalla tai varastoida talven varalle  yskänlääkkeeksi. Jokihaka vinkkasi, että tällä maustaa hyvin myös grillikastikkeet korvaamalla kerkkäsiirapilla muun sokerin. Hyvä idea!

Ohjeena käytin Aidon maun juurilla -kirjan kerkkäsiirappireseptiä johon lisäsin Jokihaalta bongattua vaniljaa sokerin muodossa. Kirjan ohjeessa käytettiin tummaa sokeria ja valitsin tähän ruokokidesokerin. Äiti oli tehnyt kerkkäsiirappia jo aiemmin ja käyttänyt siinä puolet ruokosokeria ja puolet fariinia, oli kuulemma tullut hyvää niinkin.
Jostain luin, että käyttämällä vaaleaa sokeria siirapista tulee punaista, kun taas ruskea sokeri värjää sen tummaksi. Eli kumpikin sokeri käy tähän yhtä hyvin, erona on vain lopputuotoksen väri.

Siirapin teko oli helppoa hommaa mutta aikaa vievää, kun kerkkien liotus aloitetaan jo edellisenä päivänä ja keittoaika on melko pitkä. Palkaksi vaivannäöstä saa kuitenkin jänskästi pihkalta maistuvaa, makoisaa siirappia.





KUUSENKERKKÄSIIRAPPI

 

valmista siirappia noin 2 dl

1,5 l kuusenkerkkiä
2 dl tummaa sokeria (esim. ruokosokeri)
(3 tl vaniljasokeria)
n. 2 l vettä

päivä 1:
Laita kuusenkerkät kattilaan ja kaada vettä päälle niin että ne juuri ja juuri peittyvät.
Kuumenna melkein kiehuvaksi ja anna sen jälkeen jäähtyä ja tekeytyä yön yli.

päivä 2:
Siivilöi kerkkien vesi ja kaada se takaisin puhtaaseen kattilaan. Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 6 dl.
Lisää sokerit ja anna kiehua kevyesti poreillen tunnista kahteen, tai kunnes liemi muuttuu siirapiksi. Mitä kaummin keität, sen paksumpaa siirapista tulee. Itse keittelin tätä tunnin ja sain vaahterasiirappimaisen juoksevaa tavaraa. Voit tehdä testin tiputtamalla pienen määrän siirappia lasiin jossa on kylmää vettä. Jos siirappi pysyy kasassa eikä heti liukene veteen, on se valmista.

Kaada valmis siirappi puhtaisiin astioihin ja anna jäähtyä.

Kuusenkerkkäsiirappi säilyy valolta suojattuna kuulemma hyvinkin pitkään, vuoden ainakin, ja sitä voi pakastaakin.


PS kerkkien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuksiin joten maanomistajalta pitäisi kysyä lupa ennen keruuretkelle lähtöä.