sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Blogihiljaisuus ja mitä siitä seurasi


Postausrintamalla on kesästä lähtien pitänyt hiljaiseloa ja nyt olisi varmaan oikea hetki paljastaa mikä mun aikani on vienyt. Päätin olla välittämättä Suomessa ja maailmalla vellovista ikävistä talousuutisista, laittaa vain kädet silmille ja hypätä reunan yli tuntemattomaan, ja niinpä menin perustamaan oman pienen kaupan, Hella & Herkun.

Kaupan perustaminen ei suinkaan ollut hetken mielijohde. Olin siitä haaveillut yli kymmenen vuotta, oikeastaan siitä asti kun 90-luvun lopussa vietin vuoden Firenzessä ja ihastuin siellä ikihyviksi pikkuisiin herkkupuoteihin joiden katoista roikkuivat kuivatut kinkut, hyllyt notkuivat lattiasta kattoon oliiviöljyjä, säilykkeitä, suklaita ja monenmoisia ihania herkkuja. Siitä lähtien olen haaveillut joku päivä omistavani pienen herkkukaupan, mutta siis vain haaveillut. En ikäpäivänä olisi kuvitellut toteuttavani tätä haavetta. Mulla ei ole minkäänlaista kokemusta kaupassa työskentelystä, en ole eläissäni koskenut kassakoneeseen, olen todella huono numeroiden kanssa, yksin yrittäminen on pelottava ajatus ja riskit kauheita yksin kantaa. Tältä vankalta pohjalta päätin kuitenkin ponnistaa ja tehdä unelmasta totta. 

Ruokaharrastus tuli kunnolla elämääni Sveitsissä viettämäni aupairvuoden aikana noin sata vuotta sitten. Aupairperheeni äiti oli aivan uskomaton kokki ja Sveitsi täynnä ihania italialaisia ravintoloita joissa opin mm. syömään salaattia, myös kirpeää punaista sikuria, ilman sokerista salaatinkastiketta. Aluksi öljy-viinietikkakastike maistui pahalle kunnes huomasin, että sillä maustamalla salaatin omat maut tulivat jännästi esille. Maistoin myös elämäni ensimmäisen kerran ihanaa italialaista kermaista jälkiruokaa jolla oli hassu nimi, tiramisu. Kotiin palattuani halusin tietenkin tehdä tätä herkkua mutta Stockan juustotiskiltä mascarponea kysyessäni sain vastaukseksi hämmentyneen "siis mitä???". Ensimmäinen paikka josta mascarponea löysin oli nyt jo edesmennyt Nybergin ruokakauppa Töölöntorin laidalla. Juusto maksoi hunajaa ja kauppaan piti etukäteen soittaa ja varmistaa milloin sitä mahdollisesti oli saatavilla. Kyllä ei tämän päivän nuoret ymmärrä miten vaikeita aikoja joskus on eletty! Ajat ovat näistä muistoista muuttuneet ja peruskauppojenkin valikoimista löytyy tänä päivänä vaikka mitä erikoisuuksia, mutta silti erikoiskauppoja on mielestäni tällä saralla melko vähän ja uskon kovasti niiden kysyntään.

Vuosien saatossa on ruokalehtipinot ja keittokirjakasat kotona kasvaneet ja matkoilta lähtenyt aina mukaan herkkuja joita täältä kotomaasta ei löydy "sitten jos mä joskus perustan sen oman kaupan niin siellä aivan varmasti on tätä hyllyssä". 
Vuosi sitten ajatus kaupan perustamisesta iski yhtäkkiä kirkkaana. Jostain syystä en enää nähnyt sille mitään estettä, ajattelin vain, että jos en nyt kokeile niin kadun loppuikäni. Jos onnistun niin hyvä niin, jos menee pieleen niin onpahan tullut kokeiltua, eikä siihen ainakaan kuole vaikka joutuisinkin laittamaan lapun luukulle ja ehkä myymään asunnon ja muuttamaan pienempään. Olin varmaan alitajunnassa työstänyt ajatusta niin pitkälle että se vihdoin oli valmis toteutettavaksi. Päällimmäisenä ajatuksena oli kuitenkin, että miksei tässä maailmassa voisi tehdä työkseen jotain sellaista mistä oikeasti nauttii ja mikä ei tuntuisi pakkopullalta. Arjen täyttäminen mielekkäällä tekemisellä on aika tärkeää siitäkin huolimatta, että tulevaisuus on taloudellisesti yhtäkkiä muuttunut epävarmemmaksi. Carpe diem jne.

Tätä suurta herätystä seurasi keskustelu yritysneuvojan kanssa jolle heittelin ajatuksiani ja kuulostelin torpataanko ne suoralta kädeltä. Ei torpattu vaan suositeltiin yrittäjäkurssia jonka talven ja kevään aikana kävinkin. Heittelin ajatustani myös muutamille kavereille odottaen, että joku sanoisi että herää pahvi, toi on aivan hullu idea. Kukaan ei sanonut niin vaan aivan päinvastoin, sain hirmuisesti kannustusta ja tsemppia suunnitelmalleni. 
Hioin liiketoimintasuunnitelmaa, laskelmien teko oli aivan toivotonta koska kaikki numerot oli ravisteltava hihasta, milläs ennustat jonkun tulevan kivijalkakaupan liikevaihtoa. Suunnitelma oli kuitenkin realistinen tai vakuuttavasti satuiltu, koska sillä irtosi aloittelevaa yrittäjää tukeva starttiraha. 
Ja voi jessös että kaupan nimen keksiminen oli yhtä tuskaa! Siinä vietettiin yksi jos toinenkin viininhuuruinen ilta nimeä miettiessä ja eniten asian kanssa töitä joutuivat tekemään ystäväiseni ja blogikolleegani Riitta ja Jonna. Nimi ei saanut olla liian välimerellinen koska en halunnut profiloitua pelkästään esim. italialaisten tuotteiden kauppiaaksi, en missään nimessä halua sulkea pois kotimaisten tai muiden eurooppalaisten tuotteiden myyntiä kunhan ne vain ovat kivoja ja sopivat kaupan tyyliin. Lopulta se nimi putkahti selkeänä kuin itse ajatus koko puodin perustamisesta. Kiitos nimestä kuuluu Jonnalle, jolle keväällä lähetin ahdistuneen viestin, että jos en pian parempaa keksi niin olkoon se kauppa Hella & Nyrkki, perkele. Vastaus tuli melkein samantien, "entäs Hella & Herkku?" Nimi tuntui heti omalta. Se oli sympaattinen, suomenkielinen, kuvasti molempia asioita joita kauppaani halusin: astioita ja keittiötarvikkeita, sekä niitä herkkuja.   

Starttirahapäätöksen jälkeen laitoin paperit vetämään kaupparekisteriin ja kun kesäkuussa sain y-tunnuksen, oli aika ruveta tosissaan etsimään liiketilaa. Sen löytymisestä ei tietenkään ollut mitään takeita, joko se löytyisi hyvässä lykyssä pian, tai ehkä vuoden tai kahden päästä. Siirryttiin heinäkuun puolelle ja nettiin ilmestyi ilmoitus vuokrattavasta liiketilasta Etu-Töölössä osoitteessa Museokatu 15. Töölö oli alusta alkaen ollut yksi suosikkialueistani kaupan sijainnille koska olen lapsuuteni siellä kirmannut ja sydämeni edelleen sykkii Töölölle. Museokatu ei ole erityisen vilkas kauppakatu mutta koska siellä oli muutaman viime vuoden aikana avannut ovensa mm. mainio luomu- ja lähiruokakauppa Anton & Anton, Petris Chocolate Room ja muutama kivanoloinen kahvila, sekä siellä jo pidempään olleet hyvät ravintolat KuuKuu sekä Aito, ajattelin niiden tuovan kadulle riittävästi ruuasta kiinnostuneita ihmisiä joista riittäisi potentiaalisia asiakkaita minunkin kauppaani.
Liiketilasta oli kiinnostunut moni muukin yrittäjä mutta onnekseni vuokraisäntä uskoi kauppaideaani ja sen sopivuuteen juuri tuolle kadulle, ja niin kirjoitin vuokrasopimuksen ja sain avaimet IKIOMAAN KAUPPAANI!

Irtisanouduin heti entisestä työstä ja elokuussa alkoi kaupan suunnittelu täyspäiväisesti. Isä ahkeroi kaupan kattoremontin parissa ja siinä sivussa nikkaroi vielä hienon kassa- ja promopöydän. Minä etsin kuumeisesti tuotteita ja niille toimittajia, vaikka suurimman osan olin tietenkin jo löytänyt, mutta ne isot päätökset oli tehtävä että keneltä tilaan ja mitä. Oli hoidettava luvat, laina-asiat, vakuutukset. Oli kassajärjestelmän etsintää, hälyytyssysteemin hankintaa, sisustuksen suunnittelua ja somistusta, kassien painatusta, suunniteltava logoa. Sitten kun tuotteita alkoi tulla ne piti hinnoitella, tehdä tuoteselostetarrat suomeksi och på svenska jos ne oli hankittu muilta kuin suomalaisilta maahantuojilta, suunniteltava esillepanoa. Tässä on ollut aika paljon hommaa yhdelle Annalle ja viime viikot on eletty melkoisessa sumussa, vähillä yöunilla, pinna kireällä ja stressikäyrä korkealla. 

Mutta kauppa aukesi vihdoin viime maanantaina ja mulla on nyt huima viikko kauppiasuraa takana juhuu! Moni kauppaan poikennut on kertonut seuranneensa puodin edistymistä pitkin syksyä tiirailemalla sisään oven ikkunasta ja vastaanotto on ollut todella lämmin, töölöläiset tuntuvat arvostavan kivijalkakauppoja. Täytyy toivoa, että ihmiset muistaisivat myös käydä niissä ja tehdä niitä ostoksiakin.

En nyt ala tarkemmin luettelemaan mitä kaikkea kaupasta löytyy, sen saa alla olevat kuvat kertoa puolestaan, ainakin osittain, koska tietenkin minä toivon ja haluan että tulette paikan päälle itse toteamaan :)        

Kotisivut ovat vielä työn alla mutta facebookissa voi seurata Hella & Herkun elämää.

Siispä tervetuloa sankoin joukoin osoitteeseen Museokatu 15. 
Kauppa on auki arkisin klo 10-18 ja lauantaisin 11-15.