perjantai 7. marraskuuta 2014

Kurpitsagnocchit


Viides kerta toden sanoi, tai jotain sinnepäin. Aika monta kertaa olen gnoccheja tehnyt ja joka kerta niissä epäonnistunut. Koostumus on ollut aina väärä ja lopputulema limainen kuminen pallo joka ei maistu oikein miltään. Ensimmäisellä kerralla en voinut uskoa ohjeen pientä jauhomäärää vaan lappasin jauhoja perunoiden joukkoon varmaan nelinkertaisen määrän, tulihan niistä hauskoja syömäkelvottomia superpalloja. Sittemmin olen oppinut että gnocchit tehdään näppituntumalla, yrityksen ja epäonnistumisen kautta voittoon. Ja keittämisen jälkeen paistinpannun kautta tarjolle, silloin niihin tulee makua ja kevyt paistopinta nyt vaan on aina hyvästä.

Söin pari viikkoa sitten Torinossa chicchejä jotka ovat kuin perinteisiä perunagnoccheja mutta pienempiä. Kastikkeena niissä oli kurpitsaa, todella simppeli annos. Sieltä se ajatus kurpitsagnoccheista lähti, ja ylipäätään ajatus antaa gnoccheille vielä yksi mahdollisuus.  
Pancetta on kiva suolainen kaveri kurpitsalle joka omaan makuuni sellaisenaan on vähän liian makea, siksi lisäsin joukkoon myös perunaa. Käytin gnocchitaikinaan kokonaisesta butternut- eli myskikurpitsasta sosetta vain noin desin verran. Lopusta kurpitsasoseesta voit tehdä vaikka keittoa.



PERUNA-KURPITSAGNOCCHIT


kahdelle reilut annokset, kolmelle tai neljälle alkupalaksi

1 butternut-kurpitsa 
2 keskikokoista jauhoista perunaa
1 keltuainen
n. 2 dl jauhoja
0,5 dl  raastettua parmesania
suolaa
mustapippuria
muskottia 
100 g pancettaa tai pekonia
50 g voita
salvianlehtiä n. 5 kpl/annos
päälle parmesania

Halkaise kurpitsa kahtia ja lusikoi siemenet pois. Älä heitä niitä kuitenkaan menemään vaan paahda pannulla ja mausta > herkkua! Mausta kurpitsan puolikkaat suolalla, pippurilla ja ripauksella raastettua muskottia.
Pistele kuorimattomiin perunoihin reikiä veitsen kärjellä ja laita ne, sekä kurpitsan puolikkaat uuniin 180 asteeseen noin tunniksi, kunnes ovat pehmenneet.

Kaavi kulhoon kurpitsan sisus ja soseuta se, käytä gnocchitaikinaan sosetta desin verran. 

Kaavi kulhoon kurpitsasoseen joukkoon perunoiden sisus ja muussaa se. 

Lisää keltuainen ja juustoraaste ja ala lisätä jauhoja pikkuhiljaa kevyesti taikinaa vaivaten.
Tarkkaa jauhomäärää on mahdoton sanoa. Gnocchitaikina saa jäädä melko pehmeäksi, se juuri ja juuri irtoaa kulhosta ja sormista. Jos jauhoja on liikaa silloin gnoccheista tulee kumipalloja, siksi vähempi on parempi.

Kaada taikina kevyesti jauhotetulle alustalle ja jaa se kolmeen tai neljään osaan. Muovaa niistä sormen paksuisia pitkiä pötköjä ja leikkaa pötköt noin sentin paksuisiksi paloiksi. Pyöräytä palat uurrettua gnocchilautaa vasten tai litistä gnocchia haarukalla. Tai paina vain sormella gnocchiin pieni kuoppa. Tai älä tee mitään kuvioita, sekin on ihan ok. Uurteiden tai kuopan tarkoitus on antaa gnocchiin tekstuuria joka keräisi paremmin kastiketta, tai sitten se on vain ulkonäköasia.

Keitä gnoccheja pienissä erissä hyvin suolatussa vedessä. Gnocchit kypsyvät parissa minuutissa, ne ovat valmiita kun nousevat pintaan. Nosta (reikä)kauhalla kostutetulle pyyhkeelle odottamaan.

Sulata voi pannulla ja anna sen ruskistua. Paista salvian lehdet nopeasti rapeiksi voissa ja nosta talouspaperin päälle. Ruskista sitten pancetta voissa rapeaksi. Lisää gnocchit ja pyörittele niitä hetki kuumassa hyvin maustuneessa voissa.
Nosta (reikä)kauhalla gnocchit ja pancetat tarjolle, lusikoi pannulta voita ja asettele rapeat salviat päälle, ja tietenkin raastettua parmesania.    

Jos gnoccheja tuli tehtyä liikaa voit pakastaa ne keittämisen jälkeen.







Tässä vielä kuva maisemasta jossa vietin lokakuun loppua.

Serralunga d'Alba


Ja ruokaa jota söin.

Tajarinia ja Alban valkoista tryffeliä

Ja viinejä joita join.

Baroloa, Barbarescoa, Dolcettoa

Ja ihana viinitila-agriturismo jossa asuin.

Cascina Meriame

Ikävä takaisin!

18 kommenttia:

  1. Jee, kiitos ohjeesta, nyt uskallan kokeilla - superpalloja täälläkin on aikaisemmin saatu aikaiseksi...

    Mahtavan näköinen loma sulla on ollut. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihana viikko, lähtisin takaisin vaikka heti.

      Poista
  2. Oijoi mitä herkkua nämä onkaan. Itse tein omani kokonaan kurpitsasta ja kyllä vaan tykättiin :-) Tuo lauta multa tosin puuttuu... (ei niitä sattumalta sieltä Museokadulta saisi ;-)?)

    http://www.andalusianauringossa.com/2014/10/kurpitsagnoccheja-salviavoissa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottaisin mieluusti gnocchilautoja sun muita elintärkeitä härpäkkeitä puotiin, katsellaan katsellaan...

      Poista
  3. Ne ylijäämäpallerot voi pakastaa muuten raakoinakin, ensin vaikka tarjottimelle ja sitten jäisinä pussiin. Nakataan sitten kiehuvaan veteen ja keitetään hieman kauemmin, kuin just tehtyjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No silleenhän ne olis parempia, olispa kiva kun olis iso pakastin jonne mahtuis tarjotin :)

      Poista
  4. Minun ensimmäinen tavoitteeni olisi päästä maistamaan täydellisiä gnoccheja, jotta edes tietäisin mitä tavoitella. Vink vink...

    VastaaPoista
  5. OI, gnocchit ovat ihania. Meillä se on nimenomaan isäntä ekspertti niitä tekemään. Vinkkinä häneltä kaikille gnocchien kanssa tuskaileville, että hänellä ne ovat onnistuneet pilvenpehmeinä herkkuina joka kerta sen jälkeen, kun hän otti perunalumipuristimen käyttöönsä! Sillä kun saa alkumuusin juuri sopivan kuivana ja hötöisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan se ollut syynä tähän onnistumiseen kun nyt ensimmäistä kertaa kypsensin perunat uunissa gnoccheja varten, enkä keittänyt, ja näin ne pysyi kuivempina! Mä pusertelin ne myöskin reikäisen perunasurvimen läpi.

      Poista
  6. Kyllä kelpais gnocchit, eikä pieni matka Italiaankaan olis pahasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin kelpais, matkakin taas vaikka vasta palasin.

      Poista
  7. Testasin eilen reseptiä ja hyviä tuli! Kiitos reseptistä :)

    VastaaPoista
  8. Mä olen aina tykännyt toisten tekemistä gnoccheista, mutta en itseni tekemistä. Ehkä se on mullakin ollut kompastuskivenä se jauhojen määrä...

    Noi sun italian kuvat herättää kateutta! Ja matkahimoa! Ensi kevään haaveena on Venezian taidebiennalen yhteydessä lähteä myös vähän kiertämään pohjoista Italiaa. Onko sulla vinkkejä minne mennä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että Pohjois-Italia on jäänyt mulle vähän paitsioon ja aivan syyttä. Emilia-Romagna olisi ainakin lähellä Veneziaa ja sehän on tunnettu ruoka-aitta, Bolognaa, Modenaa, Parmaa... uskon että saisit sieltä paljon, ja oma lehmä tietenkin ojassa: toivoisin kovasti lisävinkkejä alueelta koska se on rankattu mun to visit -listalla hyvin korkealle ;) Jos aikaa on enemmän niin Piemonte, endottomasti, voin suositella erittäin lämpimästi tämän yhden viikon visiteerauksen jälkeen.

      Poista
    2. Jep, Emilia-Romagna kuuluu samaan listaan meidän huushollissa. Firenzekin kiinnostais. Karttaa katsoessa Venezia (taidebiennale) - Bologna (ruoka) - Firenze (renesanssi) näyttää aika vakuuttavalta triplalta. Modenassakin vois siinä tien päällä ollessa kipasta maistelemassa vähän pitkään kypsytettyjä balsamicoja :)

      Poista